Tuomimaja

Töölönlahden rannalta löytyy hieno Tuomi, jota aina ihailen. Se muistuttaa lapsuuteni majaleikeistä, jolloin yhtenä majapaikoista olikin juuri Tuomi. Sen sisälle jäi onttoja tiloja, kuin pieniä huoneita. Tämä maja oli ihana sen kukkiessa! Loppukesästä se ei enää kelvannut leikkeihin Tuomenkehrääjäkoin seitittäessä leikkikodin hopeiseen asuun. Nämä ulkoasut kuitenkin ruokkivat mielikuvitusta majan muuttuessa kukkivasta kesäkodista salaperäiseksi lumi- , hopea- kristalli- tai aavelinnaksi.

Töölönlahden Tumomimaja kasvaa kuin käsi maasta. Näiden kippuraisten sormien alle, kämmenen suojaan muodostuu kammio tai kuin pesä. Lumen alta tai kesän päätyttyä lehvästön alta paljastuu tuo kaunis tumma luranko. Tällainen kasvin holvimainen kasvutapa ja eksoottinen muoto tuo mieleen huvimajat ja salaiset kohtauspaikat.

Tässä sarja majasta ottamiani kuvia. Kuva Tuomimajan syysasusta harmillisesti puuttuu, tuulten ehdittyä puhaltaa ranka paljaaksi ennen aikojaan.

Advertisements

Kesänihana jää hiljalleen lepoon

Palsta on melkein paketissa. Toissa sunnuntaina sain kerättyä lehtiä reunuspenkkeihin ja kompostien päälle talvipeitteeksi. Silloin satoi myös ensilumi. Jos maa ei jäädy ja löytyisi aikaa voisi lepokukkapenkin kasvuston vielä kääntää maan sekaan. Työkalulaatikko pitäisi vielä myös pakata, joten toivon että talvi ei ole ihan vielä täällä. Jännittää jo nähdä miten maanhoitotoimenpiteet vaikuttavat ensi vuoden satoon ja kasvien viihtyvyyteen. Päässä raksuttaa jo mitä kasveja ensi vuonna kasvattaisi. Kurpitsat ovat alkaneet kiinnostaa yhä enemmän ja Myskikurpitsaa täytyy päästä kokeilemaan. Myös Mustakaali on listalla ja Mustajuuri oli ihana tänä vuonna, joten sitä ainakin laitan. Valkosipuleiden onnistuminen jännittää myös. On mulla kaikenlaisia kukkasiemeniäkin jemmassa!

Tarkoituksena olisi saada Kesänihana talvikuntoon tulevana viikonloppuna. Osa kutkuttelevista hommista jäi keväälle, mutta se voi olla ihan hyvä. Välillä kun tulee toimittua hiukan hätiköidysti. Palstareissu tulee olemaan kiva kun poika jää hoitoon ja mennään puolison kanssa paketoimaan. Pakkasta on kyllä luvassa, mutta kunhan ei olisi vielä jättikinoksia niin ei se menoa haittaa. Kauhea ikävähän tässä jo nousee, mutta ensi vuonna uudet kujeet.

Kesän viimeiset kukkaset


Aika etenee hullun lailla ja väsymys nopeuttaa ajan kulua heikentämällä muistikuvia. Kävi vain niin hauska sattuma, josta piti jo ajankohtaisemmin kirjoittaa, mutta kas, aikaa ei ole oikein ollut.

Olisikohan siis ollut viime tai sitä edeltävällä viikolla kun olin tyttökaverini kanssa kävelyllä ja osuimmekin Finlandiapuistoon aika oivalliseen aikaan. Finlandiatalon takana sijaitsevia kukkaistutuksia oltiin poistamassa ja saimmekin luvan poimia kaikista penkeistä kaikkia kukkasia! Kauhea ahneushan siitä kyti. Harmillisesti osa kukista oli saanut kylmää, mutta täytyyhän sitä syy olla istutuksien poistoonkin. Kysyin vielä kirjavalehtistä Salviaakin ja sainkin 2 kpl:tta mukaani. Niisä oli kyllä niin isot multapaakut ja painoivat niin paljon, että loppujen lopulta olin varmasti huvittava näky työntäessäni lasten kärryjä yhdellä kädellä, toisessa kädessä jättisalvia huviin kiedottuna, toinen Salvia kärryjen alakopassa, ja kukat kiikun kaakun kärryjen päällä!

Toinen Salvia lähti maille ja toinen meni tilkulle. Toivottavasti talvehtisivat. Jotain talvisuojaa kyllä pitäisi pläntin ryydeille kehittää. Milloinkohan sitä ehtisi… Tässä kuitenkin kuvia poimituista kukkasista. Kuvat eivät ole ihan tuoreeltaan, kun piti odottaa aurinkoista hetkeä. On ollut niin kovin harmaata. Kukkien värit kyllä piristävät ja muistuttavat kesästä, jota on jo ikävä, vaikka talviaikaankaan ei olla vielä päästy. Väri- ja valoterapiaa.





Maan pariin



Illat hämärtyvät jo seiskan aikoihin. Hommien tekeminen jää lyhyeen. Toissa kerralla kaivoin Maa-artisokkia ja Mustajuuria melkein pilkkopimeässä. Valkosipulipenkki on nyt tehty. Siihen tuli kakankakkaa ja turvetta ja aion vielä laittaa istutusvakoihin kompostia istutusvaiheessa. Tuo Valkosipulin viljely jännittää, kun siitä on sellainen kuva, että se olisi kovanaamojen hommaa. On tuo savimaa ja ei niin paljoa kokemusta vielä, että saas nähdä mitä siitä tulee. Valkosipulit on alku & juuri puodista Alexandra-nimistä laatua, kun suomalainen pääsi loppumaan ja en millään muista sen suomalaisen lajikkeen nimeä. Tosi suosittuja nuo ovat, koska olin viimeinen, joka sai mitään Valkosipulia ja ensi vuoden tilaus tehtiin jo samaan syssyyn. Ohjeiden mukaisesti olen jo ottanut sipuliryppäiden ympäriltä ylimääräiset kuoret, eli viikon parin päästä pitäisi erotella sipulit kynsiin ja istuttaa.


Olen tehnyt myös lämpöpenkin. Kaivoin kuopan, jonka pohjalle tuli oksia. Niiden päälle laitoin Raparperin lehtiä, niiden päälle kompostin pääliosasta( siinä kasvoi kesällä kurpitsoja) turpeensekaista kompostia. Sitten laitoin keräämääni hevosen lantaa, jonka päälle tuli kasvijätettä, jonka päälle taas kompostia ja kuopasta tullutta multaa. Jälkeen päin tajusin, että kasvijätettä olisi kyllä voinut laittaa enemmänkin, koska penkkihän painuu kuitenkin kasaan. Ainakin siinä on hyviä aineksia, joten luotan, että saan siinä Kurkun viihtymään.

Melkein sain kaverilta olkia “talvikatteeksi”, mutta se peruuntui viime hetkellä. Viherpihassa taisi olla viime vuonna juttu kateviljelystä Annalassa. Siinä kerrottiin, että jos laittaa katteen syksyllä, lämmittää se maata ja madot työskentelevät pidempään sen alla lämpimässä. Luin myös, että keväällä kate saattaa taas pitkittää maan lämpiämistä. Siksi varmaan kannattaakin nostaa kate keväällä poluille. Tuosta hommasta unelmoin, kun silloin ei tarvitsisi kitkeä polkuja. Kesäksi uusi kate taas riviväleihin. Tällä hetkellä tuo kateviljely kiinnostaa tosi paljon. Ois kiva tietää miten hyvin se maata murustaisikaan. Annalassa, missä ystävälläni on palsta, on kateviljelyä harrastettu pitkään ja tuloksia on saatu. Ystäväni kehuukin aina kuinka hyvä maa heillä siellä on.


Joskus oli Hesarissa juttu jonkun puutarhurin kasvatusfilosofiasta, jonka mukaan kasvien pitäisi viihtyä niin hyvin omilla paikoillaan ja vieri vieressä, että rikkaruohoille ei olisi tilaa. Silloinhan kasvit itsellään peittäisivät maan. Maanhan olisi hyvä olla peitettynä kuten luonnossa. Ilman peitettä maa on suojaton ja katteen alla pieneliötoiminta on runsaampaa. Itse olen funtsinut, että sekaviljelyssä tuota kateasiaa voi varioida kasvien avulla. Kasvattamalla esim. persiljaa Tomaatin juurella tapaa tai Samettikukkia tai Krassia riviväleissä. Ensi vuonna suunnitelmissa ois laittaa Kaliforniantuliunikoita hyötypenkkien riviväleihin. Kamomilla saa tietty taas kasvaa minne ikinä on siementänytkään. Penskana vihannespelloilla työskennellessäni rikat jätettiin maahan lojumaan. Tällaista tapaa kattaa maata, olen alkanut taas sporttaamaan tänä vuonna. Maan harauskin kun jäi viime kesänä vähälle, vaikka helteet saivat sitä maan vaatimaankin. Tuo harauskin on tosi hyödyllistä ja varsinkin savimaalla se voi saada aikaan ihmeitä! 2009 kesällä harasin ahkerasti ja maan pinta ei kuivunut ihan kivikovaksi levyksi ja kasteluvesi imeytyi paremmin. Harauksellahan voi hiukan säädellä maan kosteuden määrää. Iltaharaus saa kuivan maan imemään yökastetta ja aamuharaus taas saa liian kosteuden haihtumaan paremmin pois.

On tilkun maan laatu selkeästi parantunut kaikista hoidoista, mutta silti ikäviä savikikkarekokkkareita vaan ilmestyy sieltä täältä. Paljon on vielä matkaa siihen, että kitkiessä saisi rikan tuosta vaan juurineen irti. Ai niin kuokka on hoidettava. Jälleen  Viherpihassa, oli juttu vanhan koulukunnan puutarhurista, jonka ykköstyökalu oli kuokka. Hänkin kertoi jutussa jättävänsä kitketyt rikat niille sijoillensa maahan lepäämään. Itsekin käytin paljon kuokkaa silloin joskus pelloilla työskennellessäni, että se on kyllä tuttu, mutta unohdettu väline. Ens vuodeksi kuokka sitten. Takaisin juurille!


Stadikan tornilla kukki

Stadikan tornin parkkipaikka-alueen keskeltä löytyy minua yhä uudelleen ja uudelleen ihastuttava kukkaistutus. Pyöräilen sen ohitse aina matkalla kasvimaalle. Istutus toimii keväästä syksyyn. Useilla kasveista on kauniit lehdet ja kukinnan jälkeen myös siemenkodat. Kasvit ovat myös monivuotisia, mikä on aika lailla harvinaista kaupunki-istutuksissa. Melkeinpä kotoisan oloinen kukkaketo! Penkistä löytyy Kylmänkukkaa, Idänunikkoa, Akileijoja, Malvaa, Syysleimua etc. Tässä inspiraatiota läpi kesän kukkiviin istutuksiin.





Comme si comme sa

On se hassua kun sitä suunnittelee ja suunnittelee ja luulee ottavansa kaiken huomioon, niin itsestäänselvyydet lopulta yllättävät. Niinkin yksinkertainen asia, että kasvit kasvavat tarvittaessa valoon päin. Pläntillä se tarkoitti tänä vuonna vaikeuttavasti siten, että Pavut peittivät valoon päin kurottaessaan Mangoldit ja samoin Kurkut jäivät Spagettikurpitsoiden varjoon. Myös hiukan epäonnistunut lepopenkkini, jonka samalla piti olla kukkaketoni, Kehäkukat kurottavat pois penkistä aurinkoon. Pilasin istutuksen liian tiiviillä kylvämisellä ja valoon kurottaessaan tiiviistä penkistä tuli melkeinpä ruma ensimmäisten rankkasateiden jälkeen…. Kasvien valoon kurkottautumisesta tulee mieleen myös David Attenboroughin kirja Kasvien salaperäinen elämä. Kirjan alkupuheessa kasvien ominaisuuksia heijastetaan ihmismäisiinkin ominaisuuksiin. Yksi näistä “vertauksista” on liikkuminen. Jotkut kasvithan ihan tanssivat auringon tahdissa. Pitäisihän tämä kasvin alkukantainen luonteen piirre ja elinehto, auringon kullan tavoittelu olla jo tuttu takaraivossa. Ehkä ensi vuonna sen sitten osaa ottaa paremmin huomioon.

Valoa tilkulla kyllä riittää kaikille. Silti polkujen ylle levittäytyvät kasvit, jotka sinne eivät kuuluisi. Koko ajan saa katsoa minne jalkansa asettaa. Olen myös sellainen, etten kitke mitä en tunnista, paitsi vahingossa. Jos taas tunnistan jonkun ” kivan” kasvin väärästä paikasta en välttämättä raaskikaan sitä sieltä kitkeä pois. Näin kävi esim. viime vuodelta siementäneiden Kamomillasaunioiden kanssa, jotka päättivät kasvaa keskellä polkua. Minun täytyy ennalta päättää, että en halua esim. Päivänkakkaroita joka paikkaan. Jos en päätä etukäteen, niin luuultavasti jätän Päivänkakkarat kaikkialle kasvamaan. Toisaalta ne ainakin viihtyvät Kesänihanalla ja ainahan Pävänkakkaroita olla pitää. Vähän niitä joutuu kyllä rankaisemaan etteivät ihan riehaannu.


Näin syksyn tullessa tulee mietittyä mitä kaikkea kannattaa ja täytyy tehdä. Kai se lopulta menee niin, että joskus hamassa tulevaisuudessa, kokemuksen syvällä rintaäänellä, voisi osan asioista tehdä kuin luonnostaan. Opitut asiat kasvaisivat luihin ja ytimiin. Säästyisi turhilta virheiltä. Vaikka liittyyhän kasvien hoitamiseen myös monet ennalta- arvaamattomat ja hallitsemattomat epävarmuustekijät. Maanlaatu jaksaa aina myös ihmetyttää. Maa sisältää niin monia näkökulmia kuten ravinteet, koostumus ja mitkä kasvit juuri minkälaisessakin maassa viihtyvät etc. Ehkä sitä joskus vain tietää ja tuntee mitä maa kulloinkin kaipaa. Tänä vuonna pläntti on saanut vähän hiekkaa, kanan kakkaa ja vielä on tiedossa ainakin jonkinnäköistä hellintää. Savimaamme kaipaa vielä kuohkeutta.

Tomatillot ovat pulskia, Ruusupapujen kukinta on hiipumassa, mutta Mangoldit vielä jaksavat tehdä uutta lehteä. Viimeiset Punajuuret ja ainokaiset Perunat odottavat nostoa. Kukkaloisto on taas melkein olematonta. Yhden ainoan Kääpiösamettikukan olen löytänyt, vaikka siemeniä tuli heiteltyä sinne tänne aika lailla. Tuoksuherneistä ei ole paljoa jäljellä, kun kitkin niitä kesän mittaan vahingossa, pikkuisten ollessa kietoutuneina rikkoihin. Tulipa taas opittua, että kukkapenkkiä pitäisi kitkeä silkkihansikkain… Naapurin lahjoittama Asteri on kyllä aloittamassa kukintaa ja Maa-artisokat kukkineen toki ihastuttavat!



Tämän hetkinen fiilis onkin vielä “Comme si comme sa!” Niin tai näin, saas nähdä, miten sen nyt sanoisi…. Jotain päätöksiä on jo kuitenkin tehty. Tulppaanien sipulit on maassa. Istutin Harjaneilikan taimet sinne sun tänne. Päätöksen tekoa odottaa mm. että minne laitetaan Talvivalkosipulit(Alexandra), minne tulee lämpöpenkki ja tiedon etsintää vaatii, että miten voisi vanhaa ja jättikokoista Raparperia hiukan “uusia” tai suoraan sanottua saada viemään hiukan vähemmän pinta-alaa. Saattaa olla mahdoton tehtävä. Työkalulaatikko ja kompostiti etsivät uusia sijainteja, kun oleskelualue etsii muotoaan. Kylmäkäsittelyä vaativat Mooseksenpalavapensaan (Dictamnus albus, `Farxinella´), Purppurapunalatvan(Eupatorium purpureum, `Atropureum´) ja Siperiankärsämön( Achillea sibirica var. Camtschatica, `Love Parade´)siemenet etsivät myös pesäpaikkaansa. Olen kokeillut Mooseksenpalavapensasta jo kolme kertaa, joten aion säästää osan siemenistä kevätkylvöyritystä varten. Saas nähdä. Comme si comme sa!


Kasvihuoneunelmia

Kasvihuoneunelmia oli aikas lailla ihana norjalainen puutarhaohjelma. Todellakin unelmia! Tuoksuherneitä, ruusuja, tulppaaneja, paljon vaaleanpunaista etc…… Ohjelman keulakuva Claes Dalby tuntuukin olevan kunnon kasvifriikki. Täytyy kyllä myöntää, että kuola alkaa valua katsellessa, ei Claesia, vaan niin jumalaisia kukkia ja ihania juttuja, joita hän ohjelmassa tekee. Kasvihuonevierailutkin ovat kyllä kiinnostavia. Ohjelma tulikin mieleen kun Alku & Juuri-puodin myyjä neuvoi istuttamaan Tulppaanin sipuleita tiheämmin kuin pussissa neuvotaan. Hän kertoi olleensa istuttamassa 400 Tulppaanisipulia ja selän kipeydyttyä luovuttanut ja jättänyt jäljelle jääneet sipulit “kekoon” ja pyytänyt miestään vain kaatamaan päälle pari säkkiä multaa. Kuulemma oli hienon näköinen istutus tullut. Sanoin hänelle, että tulee mieleen Kasvihuoneunelmiaohjelma, jossa Claes istutti joka vuosi paljon, paljon, paljon Tulppaanisipuleita pihalleen. Selvisi, että myyjä on myös ohjelman fani ja hänellä onkin kaikki jaksot dvd:llä. Kaverilla on näköjään muitakin ohjelmia takataskussaan, toivottavasti näistäkin pääsee jossain vaiheessa nauttimaan. Ps. Aika hullunkuriset nuo suomenkielen käännökset Claesin sivuilla. Unelmointi jatkukoon.