Rapakiven siirtolohkare ja migmatiittipaljastuma

Viime vuonna jotenkin eksyin netistä löytämään Helsingin kaupungin luontotietojärjestelmän ja sitä kautta minulle ennen täysin tuntemattomattoman termin; luonnonmuistomerkki. Tämä juhlallinen nimike sai minut kiinnostumaan siitä, mitä se kätkee taaksensa. Viime loppukesästä päätin alkaa kuvaamaan näitä ja ehdin ennen talvea kuvaamaan 3 eri paikkaa, joista osa olikin entuudestaan tuttuja, mutta ilman tätä arvokasta nimitystään. Tässä ensimmäisenä Kaivopuistossa sijaitseva Rapakiven siirtolohkare ja migmatiittiesiintymä.

Ensimmäiset kylvöt lähestyvät

Kylvö-ja korjuukalenterin mukainen istutusaika on alkanut. Huomenna on Hedelmäpäivä, joten silloin laitan itämään Chilini, Hungarian Hot Waxin siemenet, jotka poimin viimevuotisista kasveista sekä chilit, joisen siemenet keräsin talteen Vii-Voanista ostamistani chileistä. Ensi viikon Kukkapäivänä on vuorossa Mustapäivänhatun, Ranskantulikukan ja Tädykkeen siemenet  sekä Lehtipäivänä taas Iisopit, Kreikanmeirami ja Sitruunaruoho.

Nuo English Garden kukkasiement epäilyttävät eniten, koska idätys vaikuttaa vaativalta. Kokeilla kuitenkin pitää. Jos onnistuu niin silloin on ilo ylimmillään! Yrtit ovat melkein lähinnä sydäntäni, joten odotukseni ovat korkeimmilla Kreikanmeiramin suhteen. Se on uusi kasvi minulle ja sen tuleva mahdollinen talvehtiminen kiinnostaa jo nyt.

Nyt pitää vaan aloittaa tämä kasvatusrumba ja toivoa parasta. Tällä hetkellä vaikuttaisi, että idätettävää ei olisi niin kamalan paljon, että taimet voisivat saada keskitetympää huoltoa kuin viime vuonna, jolloin osaan taimistani iski tuholaiset, joiden kiusasta osa selvisi, osa ei. Toivoa pitää myös otollisia säitä, aikoja, kärsivällisyyttä ja sitä hyvää tuuria kaiken kukkuraksi! Toivoa ei ainakaan tästä kasvatushommasta koskaan puutu. 🙂

 

2011

Postiluukusta tipahti uusin ja tämän vuoden ensimmäinen Viherpiha. Päätinkin sen innostamana kaivaa esille aarrearkkuni siemenineen ja suunnitella tämän vuoden hyötykasvi-istutukset. Suunnittelu kävi yllättävän nopeasti, vaikka jännitinkin onko mahdollista saada kaikkia kasveja mahtumaan. Ei minulla tietty tarkkoja mittoja penkeistäni ole, enkä lähde siemeniäkään laskemaan. Eiköhän ainakin rivi kutakin kasvia sulassa sovussa Kesänihanalle mahdu.


Viime syksynä istutin jo Valkosipulin. Tekemääni lämpöpenkkikokeiluun aion laittaa Joulupukilta saamiani Sitruunakurkku Cristal Lemonin ( uutuus minulle!) siemeniä ja Sokerimaissia. Perunalle ei taida jäädä tilaa ja parin vuoden Tomatillojen kasvatusputki jääköön tauolle, vaikka eksoottisempi punainen lajike kyllä vähän kiinnostaisi. Sitten on tietty kaikki perusjutut tulossa; pavut, Kurpitsat, Salaatit yms.

Viime vuoden suunnitelmista poiketen jätän väliin Mustakaalin, Lehtikaalin ( Nero di Toscana) lajikeen, jota kutsutaan myös Palmukaaliksi. Kasvissa minua on kiehtonut sen ylistetty ulkonäkö, terveellisyys ja helppohoitoisuus. Minulla on vielä Ruusukaalin ( Red Delicious) siemeniä, joten päätin antaa sille vielä mahdollisuuden, vaikkakin viime vuonna keräset jäivät pikkurillin pään kokoisiksi. Sitä edeltävänä vuonna pieni sato taas meni parempiin pupusuihin. Kaalillehan täytyy varata runsaasti tilaa ja sitä tilkultani löytyy rajallisesti. Lehtikaali oli muuten päässyt Viherpihassa “trendikkäiden kasvien listalle”. Ensi vuonna sitten on Mustakaalin vuoro, vaikka silloinhan se saattaa olla jo “so last season”.

Viime vuoden suunnitelmista poiketen en aio myöskään kokeilla Myskikurpitsan lajiketta Futsu Blackia, koska yritän tänä vuonna myös minimoida siementen oston. Kokeilen kuitenkin ruokakaupasta ostamastani luomu Myskikurpitsa Butternut Squashista keräämiäni siemeniä. Kerran Alku&juuri-puodista yritinkin kysellä kirjaa, jossa kerrottaisi miten ja milloin kunkin kasvin siemeniä kerätään. Myyjä totesii, ettei ollut sellaisesta kirjasta kuullutkaan lisäten, että nämä taitavat olla sellaisia puutarhurin salaisuuksia! Ehkä minulle selviää salaisuus Kurpitsan siementen keräämisestä?

Elätän ajatusta kokeilla Intiansitrusheinää ( lemongrass), joka vaikutti eksoottisuudestaan huolimatta mahdolliselta kasvattaa. Se olisi kyllä ihana! Tietenkin uudessa Hyötykasviyhdistyksen Siemenluettelossa oli uutuus Oranssi-iiso, joka kiinnostaisi sekä jostain syystä Latva-artisokka on alkanut vaativuudestaan huolimatta kiehtomaan. Esikasvatettavaa on kyllä jo ihan liikaa. Ai niin! Kaliforniantuliunikon ja Kreikanmeiramin ( myöskin uusia kasveja minulle!) siemenet sain hankittua. Näistä suunnitelmista en perääntynyt. Kaliforniantuliunikkoa aion laittaa hyötykasvien lomaan.

Tämän vuoden Kylvö- ja korjuukalenterin mukaisesti ensimmäiset siemenet pääsevät multaan kuun puolivälissä alkavana istutusaikana. Hommaa piisaa ja kesäsuunnitelmat ovat täysin auki. Saas nähdä kuinka aikaa riittää tilkulle. Lopulta yksinkertainen on kaunista eli ei hätää. Jos katettakin saisi hoidettua niin voisi välttyä liialta kitkemiseltäkin. Ainahan voi laittaa pelkkää Perunaa.  Mutta niin kuin sanotaan; ” Maltti on valttia!” Näin se menee.:)

Kesän odotusta

Ostin Anton&Antonista Rosmariinin, Sitruunatimjamin ja Laakenrinlehden silmän iloksi ja ruoan laiton piristykseksi. Toivon kasvien jaksavan pimeän ajan yli, koska Rosmariinille ja Timjamille löytyy aina paikka Kesänihanalta. Sitähän ei koskaan tiedä selviävätkö edelliset talvesta.

Yrttejä ei voi koskaan olla liikaa. Ne ihastuttavat tuoksullaan, ulkonäöllään ja tuovat kaiken lisäksi kaukomaat kotiin. Koko ajan tekisi mieli hankkia lisää kesänodotusta helpottavia kasveja ja kukkia. Kohta kuitenkin ikkunalauta täyttyy taimipurnukoista ja pitäisikin pika puoliin piipahtaa Alku&juuri-puodissa hankkimassa uusi Kylvö- ja korjuukalenteri, Kylvömultasäkki ja toivottavasti myös uusi vuoden 2011 Siemenluettelo olisi ilmestynyt, vaikkakin tänä vuonna yritänkin pitää siemenostokset minimissään. Siemeniä kun jo pursuaa pusseista ja purnukoista. Siemenluettelo toimii kyllä minulla tietynlaisena Raamattuna. Sitä tulee luettua vuoden ympäri muistellen kasveja. Kesänihanalle on niin ikävä!

The Gardener´s Year

Tästä on hyvä aloittaa puutarhaunelmointi, vaikka eihän se lumen alle pääse koskaan piiloutumaankaan. Tarkoitan kirjaa nimeltä The Gardener´s Year. Kirja on Karel Capekin kirjoittama ja Josef Capekin kuvittama. Kyseessä ovat tsekkiläiset veljekset. Kirjan ensimmäinen painos on vuodelta 1929.

Sain tämän ihastuttavan kirjan viime vuonna äidiltäni lahjaksi. Kirjassa läpikäydään puutarhurin vuosi muutamine extralukuineen. Kirja jäi viime vuonna lapsenhoidon  jalkoihin ja ennätin lukea silloin vasta toukokuuhun asti. Nyt päätin aloittaa alusta. Teksti on kunnon puutarhanörtteilyä maustettuna puutarhuri-itseironialla. Kuvitus ei jää kakkoseksi vaan kikatuttaa ja rytmittää puutarhurointihehkutusta! Tähän kirjaan ei voi olla ihastumatta!

Loppupaljastukseksi loppupaljastus eli myönnän sortuneeni kiellettyyn viimeiselle sivulle kurkistukseen. No sieltäpä löytyi hauskasti kiteytettynä yksi kirjan varmasti monista puutarhurointiviisauksista. Eli jotenkin näin; Puutarhuri elää tulevaisuutta varten. Kaikki kukkii aina ensi vuonna paremmin. Vesasta kasvaa puu ja kuinka haluaisi jo nähdä miltä puu näyttää vuosien kuluttua… Hyvä vuosi lisää kasvua ja kauneutta. Paras on siis vasta edessä! 🙂

Joulaskartelut

Joulu meni ja vuosikin vaihtuu kohta. Sitä ennen haluan esitellä sympaattiset jouluaskarteluni. Tänä vuonna päätimme taas oman perheeni kanssa ettemme anna joululahjoja. Sisäinen askartelijani päätti kuitenkin väkertää pienet jouluiset koristeet annettaviksi. Kokeilu onnistui yllättävän hyvin. Keräsin luullakseni jonkin tammen lajikkeen lehtiä, jotka olivat kauniin paperimaisia. Tammeksi puun tunnistin terhoista puun juurella. Prässäsin lehtiä hiukan kiireellä, koska ihan litteitä niistä ei tullutkaan. Sitten vain maalasin puoli kerrallaan, sitten paperilakkaa päälle, johon kosteana sirottelin glitteriä, ripustinnaru läpi ja valmista! Näin yksinkertaisesti homma ei ihan sujunut, mutta teoriassa kuitenkin. Muutama lehti mureni matkan varrella. Keräsin tammenterhojakin jemmaan, jotta voisi kokeilla niistä tämän kauniin puun kasvatusta. Saas nähdä mitä siitäkin tulee, kun ties mitä unohtuneita siemeniä löytyy koko ajan kaikkien vaatteiden taskuista.:)

Kuvatkaan eivät anna oikeutta koristeille, kun ovat kiireessä otettuja. Tänäkin vuonnna joulukuusenamme toimi Limoviikuna, johon koristeita demosin. Sen verran tyytyväinen kokeiluuni kuitenkin olen, että kokeilen ensi vuonna taas jotain saman tyyppistä.