2011

Postiluukusta tipahti uusin ja tämän vuoden ensimmäinen Viherpiha. Päätinkin sen innostamana kaivaa esille aarrearkkuni siemenineen ja suunnitella tämän vuoden hyötykasvi-istutukset. Suunnittelu kävi yllättävän nopeasti, vaikka jännitinkin onko mahdollista saada kaikkia kasveja mahtumaan. Ei minulla tietty tarkkoja mittoja penkeistäni ole, enkä lähde siemeniäkään laskemaan. Eiköhän ainakin rivi kutakin kasvia sulassa sovussa Kesänihanalle mahdu.


Viime syksynä istutin jo Valkosipulin. Tekemääni lämpöpenkkikokeiluun aion laittaa Joulupukilta saamiani Sitruunakurkku Cristal Lemonin ( uutuus minulle!) siemeniä ja Sokerimaissia. Perunalle ei taida jäädä tilaa ja parin vuoden Tomatillojen kasvatusputki jääköön tauolle, vaikka eksoottisempi punainen lajike kyllä vähän kiinnostaisi. Sitten on tietty kaikki perusjutut tulossa; pavut, Kurpitsat, Salaatit yms.

Viime vuoden suunnitelmista poiketen jätän väliin Mustakaalin, Lehtikaalin ( Nero di Toscana) lajikeen, jota kutsutaan myös Palmukaaliksi. Kasvissa minua on kiehtonut sen ylistetty ulkonäkö, terveellisyys ja helppohoitoisuus. Minulla on vielä Ruusukaalin ( Red Delicious) siemeniä, joten päätin antaa sille vielä mahdollisuuden, vaikkakin viime vuonna keräset jäivät pikkurillin pään kokoisiksi. Sitä edeltävänä vuonna pieni sato taas meni parempiin pupusuihin. Kaalillehan täytyy varata runsaasti tilaa ja sitä tilkultani löytyy rajallisesti. Lehtikaali oli muuten päässyt Viherpihassa “trendikkäiden kasvien listalle”. Ensi vuonna sitten on Mustakaalin vuoro, vaikka silloinhan se saattaa olla jo “so last season”.

Viime vuoden suunnitelmista poiketen en aio myöskään kokeilla Myskikurpitsan lajiketta Futsu Blackia, koska yritän tänä vuonna myös minimoida siementen oston. Kokeilen kuitenkin ruokakaupasta ostamastani luomu Myskikurpitsa Butternut Squashista keräämiäni siemeniä. Kerran Alku&juuri-puodista yritinkin kysellä kirjaa, jossa kerrottaisi miten ja milloin kunkin kasvin siemeniä kerätään. Myyjä totesii, ettei ollut sellaisesta kirjasta kuullutkaan lisäten, että nämä taitavat olla sellaisia puutarhurin salaisuuksia! Ehkä minulle selviää salaisuus Kurpitsan siementen keräämisestä?

Elätän ajatusta kokeilla Intiansitrusheinää ( lemongrass), joka vaikutti eksoottisuudestaan huolimatta mahdolliselta kasvattaa. Se olisi kyllä ihana! Tietenkin uudessa Hyötykasviyhdistyksen Siemenluettelossa oli uutuus Oranssi-iiso, joka kiinnostaisi sekä jostain syystä Latva-artisokka on alkanut vaativuudestaan huolimatta kiehtomaan. Esikasvatettavaa on kyllä jo ihan liikaa. Ai niin! Kaliforniantuliunikon ja Kreikanmeiramin ( myöskin uusia kasveja minulle!) siemenet sain hankittua. Näistä suunnitelmista en perääntynyt. Kaliforniantuliunikkoa aion laittaa hyötykasvien lomaan.

Tämän vuoden Kylvö- ja korjuukalenterin mukaisesti ensimmäiset siemenet pääsevät multaan kuun puolivälissä alkavana istutusaikana. Hommaa piisaa ja kesäsuunnitelmat ovat täysin auki. Saas nähdä kuinka aikaa riittää tilkulle. Lopulta yksinkertainen on kaunista eli ei hätää. Jos katettakin saisi hoidettua niin voisi välttyä liialta kitkemiseltäkin. Ainahan voi laittaa pelkkää Perunaa.  Mutta niin kuin sanotaan; ” Maltti on valttia!” Näin se menee.:)

Advertisements

The Gardener´s Year

Tästä on hyvä aloittaa puutarhaunelmointi, vaikka eihän se lumen alle pääse koskaan piiloutumaankaan. Tarkoitan kirjaa nimeltä The Gardener´s Year. Kirja on Karel Capekin kirjoittama ja Josef Capekin kuvittama. Kyseessä ovat tsekkiläiset veljekset. Kirjan ensimmäinen painos on vuodelta 1929.

Sain tämän ihastuttavan kirjan viime vuonna äidiltäni lahjaksi. Kirjassa läpikäydään puutarhurin vuosi muutamine extralukuineen. Kirja jäi viime vuonna lapsenhoidon  jalkoihin ja ennätin lukea silloin vasta toukokuuhun asti. Nyt päätin aloittaa alusta. Teksti on kunnon puutarhanörtteilyä maustettuna puutarhuri-itseironialla. Kuvitus ei jää kakkoseksi vaan kikatuttaa ja rytmittää puutarhurointihehkutusta! Tähän kirjaan ei voi olla ihastumatta!

Loppupaljastukseksi loppupaljastus eli myönnän sortuneeni kiellettyyn viimeiselle sivulle kurkistukseen. No sieltäpä löytyi hauskasti kiteytettynä yksi kirjan varmasti monista puutarhurointiviisauksista. Eli jotenkin näin; Puutarhuri elää tulevaisuutta varten. Kaikki kukkii aina ensi vuonna paremmin. Vesasta kasvaa puu ja kuinka haluaisi jo nähdä miltä puu näyttää vuosien kuluttua… Hyvä vuosi lisää kasvua ja kauneutta. Paras on siis vasta edessä! 🙂

Tuomimaja

Töölönlahden rannalta löytyy hieno Tuomi, jota aina ihailen. Se muistuttaa lapsuuteni majaleikeistä, jolloin yhtenä majapaikoista olikin juuri Tuomi. Sen sisälle jäi onttoja tiloja, kuin pieniä huoneita. Tämä maja oli ihana sen kukkiessa! Loppukesästä se ei enää kelvannut leikkeihin Tuomenkehrääjäkoin seitittäessä leikkikodin hopeiseen asuun. Nämä ulkoasut kuitenkin ruokkivat mielikuvitusta majan muuttuessa kukkivasta kesäkodista salaperäiseksi lumi- , hopea- kristalli- tai aavelinnaksi.

Töölönlahden Tumomimaja kasvaa kuin käsi maasta. Näiden kippuraisten sormien alle, kämmenen suojaan muodostuu kammio tai kuin pesä. Lumen alta tai kesän päätyttyä lehvästön alta paljastuu tuo kaunis tumma luranko. Tällainen kasvin holvimainen kasvutapa ja eksoottinen muoto tuo mieleen huvimajat ja salaiset kohtauspaikat.

Tässä sarja majasta ottamiani kuvia. Kuva Tuomimajan syysasusta harmillisesti puuttuu, tuulten ehdittyä puhaltaa ranka paljaaksi ennen aikojaan.

Stadikan tornilla kukki

Stadikan tornin parkkipaikka-alueen keskeltä löytyy minua yhä uudelleen ja uudelleen ihastuttava kukkaistutus. Pyöräilen sen ohitse aina matkalla kasvimaalle. Istutus toimii keväästä syksyyn. Useilla kasveista on kauniit lehdet ja kukinnan jälkeen myös siemenkodat. Kasvit ovat myös monivuotisia, mikä on aika lailla harvinaista kaupunki-istutuksissa. Melkeinpä kotoisan oloinen kukkaketo! Penkistä löytyy Kylmänkukkaa, Idänunikkoa, Akileijoja, Malvaa, Syysleimua etc. Tässä inspiraatiota läpi kesän kukkiviin istutuksiin.





Kasvihuoneunelmia

Kasvihuoneunelmia oli aikas lailla ihana norjalainen puutarhaohjelma. Todellakin unelmia! Tuoksuherneitä, ruusuja, tulppaaneja, paljon vaaleanpunaista etc…… Ohjelman keulakuva Claes Dalby tuntuukin olevan kunnon kasvifriikki. Täytyy kyllä myöntää, että kuola alkaa valua katsellessa, ei Claesia, vaan niin jumalaisia kukkia ja ihania juttuja, joita hän ohjelmassa tekee. Kasvihuonevierailutkin ovat kyllä kiinnostavia. Ohjelma tulikin mieleen kun Alku & Juuri-puodin myyjä neuvoi istuttamaan Tulppaanin sipuleita tiheämmin kuin pussissa neuvotaan. Hän kertoi olleensa istuttamassa 400 Tulppaanisipulia ja selän kipeydyttyä luovuttanut ja jättänyt jäljelle jääneet sipulit “kekoon” ja pyytänyt miestään vain kaatamaan päälle pari säkkiä multaa. Kuulemma oli hienon näköinen istutus tullut. Sanoin hänelle, että tulee mieleen Kasvihuoneunelmiaohjelma, jossa Claes istutti joka vuosi paljon, paljon, paljon Tulppaanisipuleita pihalleen. Selvisi, että myyjä on myös ohjelman fani ja hänellä onkin kaikki jaksot dvd:llä. Kaverilla on näköjään muitakin ohjelmia takataskussaan, toivottavasti näistäkin pääsee jossain vaiheessa nauttimaan. Ps. Aika hullunkuriset nuo suomenkielen käännökset Claesin sivuilla. Unelmointi jatkukoon.

Karkkimaa

Eiran puisto on ihanan romanttinen, klassinen puisto tehtaankadun ja Laivurinkadun kulmassa. Vaikka sen sijainti on kohtuullisen keskeinen Eiran sydämessä, voi se jäädä helposti huomaamatta lymytessään pensasaidan takana piilossa katseilta. Kulman lippakioski toimii eksyneille suunnan näyttäjänä. Olen kuullut puistoa kutsuttavan myös Kukkapuistoksi, ja sillä nimellä se on minullakin kulkenut. Viime visiitistä on kauan ja en muistanutkaan, että puisto on lempinimensä veroinen. Kukat ovat isossa roolissa. Nämä ihanat runsaat, värikkäät istutukset häpeilemättömästi viekottelevat useissa väreissä. Tällainen tyylikäs, räikeä kukkaloisto vetosi minuun. Varsinkin ajankohta tuntui olevan sopiva. Tällä hetkellä kukkivat aniliinit, lilat ja ihanat karkkiraidalliset Syysleimut. Nämä Piparminttu-twistit veivät sydämeni, vaikka sellaiset eivät kyllä välttämättä tilkkuni tyyliin sopisivatkaan. Värit piristivät pilvistä päivää. On ihana tunne kun kukkaistutukset luovat tunnelman kuin astuisi toiseen maailmaan. Ajan käsite jotenkin katoaa. Voisi olla 1800-, 1900-, 2000- tai jopa 3000-luku. Mielikuvitus vilkastuu.

Nykyään ajattelen kukkien väriskaalasta avoimemmin. Olen huomannut, että lempivärit vaihtelevat minulla niin kukissa kuin muissakin asioissa. Väri on vain yksi osa kasvin olemusta ja estetiikkaa. Rauhalliset, hillityt maanläheiset värit ovat kuitenkin minun juttuni, mutta rakastan värejä ja ihailen rohkeita ratkaisuja, vaikka niitä en omalle tontilleni välttämättä valitsisi. Yhdistelmiä piisaa. Kaikki on kuitenkin kiinni tyylistä. Tyyli on minulle usein jotain sellaista, jolle löytyy perustelu, oli se kuinka hullu tahansa.

Makuja on erilaisia, mutta vaikka kuinka rohkeita ratkaisuja useasti kaupungin istutuksissa onkaan, on niissä usein sekoitettu kaikki värit keskenään sekaisin jolloin mikään kasvi ei pääse ansaitsemallaan tavalla esille. Kaukaa katsottuna istutukset näyttävät melkein ruskeilta. Tällaisia istutuksia täytyy katsoa läheltä, jotta kasvit erottaisi tai niiden väreistä pääsisi nauttimaan. Näyttävyys ei lunastu yrityksestä huolimatta. Minua viehättää sellaiset kaupunki-istutukset, joilla on merkitystä kaikissa kuvakoissa. Tietenkin rakastan kaikkia kukkia ja istutuksia. Niitä on myös hauska tarkkailla ja arvioida. Ovathan ne julkisessa tilassa, joka on myös minun tilaani. Kotona sanomme peruskasvishässäkkäruokaa, joka valmistuu siitä mitä kaapissa on “sekasikiöksi”. Ruoka on ihan hyvää, mutta koska siinä on vähän kaikkea sekaisin ei mikään maistu selkeästi ja ruoasta tulee helposti samantekevää. Kaupungin istutukset ovat välillä vähän sellaisia. Siksi tällainen Kukkapuiston runsasvärinen, mutta selkeä isoine kasviryhmineen piristää klassisella tyylikkyydellään. Nämä kirkkaat karkkivärit pastellireunuksineen tuovat mieleen elokuvan Jali ja suklaatehdas vuodelta 2005 tai 1971 . Makeaa!

Näkyvä ja näkymätön Finlandiapuisto

Finlandiapuisto on ollut jo pitkään tietyllä tavalla unohdettu, vaikka toisaalta se on varmasti suuremmassa käytössä kuin ennen. Puiston kautta pääsee Musiikkitalon rakennustyömaan ohitse kätevästi pyörällä ja jalkaisin. Aluehan on ollut osittain jo pitkään melkein jouto- tai työmaa-alueena vuoden 2002 VR: n makasiinien palamisen jälkeen. Tämä on antanut tilaisuuden eriskummallisillekin projekteille alueella kuten turvesauna ja  Happihuone. Finlandiatalon laajennustyöt ovat myös alkaneet. Vuonna 2001 puistoon luotiin taidepuutarha. Taidepuutarhahankkeen jäljiltä ovat kukkaistutukset jääneet joka vuotisiksi. Alueella on ollut vaikka mitä kiinnostavaa ja vaihtoehtoista. Puistosta löytyy vielä vuoden ARS 95 varten tehty teos Eco Yard 2000, joka kuvaa hyvin puiston luonnetta. Puisto on kummallinen villiintynyt ilmiö keskustassa. Alue on kiistanalainen monessakin suhteessa.

Töölöön muuttaessani olen alkanut pikku hiljaa muuttua paikkakuntalaiseksi. Olen alkanut pitää enemmän ja enemmän asuinseudustani ja täten olen alkanut tutkia sitä tarkemmin. Monesta paikasta Töölönlahdella on muodostunutkin  minulle hyvin läheinen. Näistä yksi on Salainen puutarha. Pidän siitä, että Finlandiapuistosta ja Töölönlahdelta löytyy hoidettua ja villiä vieri vieressä. Pidän siitä, että jonain päivänä voi fiiliksen mukaan poiketa pääväylältä kaislikkojen välissä kiemurtelevalle tielle pois katseiden alta. Minulle tuo turvallisuuden tunnetta tuo myös rosoisuus, elämän jäljet. Kaiken ei tarvitse olla huoliteltua, hoidettua, hiottua, valvottua. Luonnonmukaisuus keskellä kaupunkia miellyttää ja rauhoittaa. Siten välillä unohtaa tavallaan itsensä ja riisuu katseita kestävän kuorensa. Olen käynyt nyt ihan lähiaikoina pitkästä aikaa muutamalla tutkimusmatkalla Finlandiapuistossa ja olen siitä iloinen, koska kohta tiettyjä paikkoja ei enää ole. Osaa puistosta ei enää hoideta. Muutos tulee olemaan valtava.

Pylväshaaparivistö luo ihanan äänimaiseman lehvillään sen takana penkillä istuville. Puistossa on ihania heiniä heiniä ja “rikkakasvit” ovat vallanneet alaa sekoittuen vanhojen istutettujen kasvien jäämien kanssa. Äitini esitteli minulla vanhan ruusupensaan. Jotkut villiintyneet ilmiöt näyttävät jopa suunnitellun kauniilta. Voisi olla hauskaa, jos tältä saisi näyttää myöhemminkin myös kaupungissa. Eco Yard 2000 ja koko alueen tila ja tilanne virittää monenlaisia ajatuksia. Vähän jopa peloittaa millainen paikasta muodostuu kaikkien uudistusten myötä. Tässä muutamia huomaamattomia näkymiä alueelta.