Pitkästä aikaa

Eipä ole sitten tullut kirjoiteltua tänne toviin. (Tämäkin kirjoutus on hivenen myöhässä :)!)Syitä on monia, mutta kaikki alkoi Airamin termospullosta, joka viime kesänä hajosi kassiini pyörämatkalla palstalle. Iniväärijuomat valuivat digikameraan tehden siitä entisen, ja vasta talvella sain hankittua uuden tilalle.

Paljon on tapahtunut ja sittenkään ei niin paljon. Paljon on myös unohtunut :).

Kuumimmat palstauutiset koskevat varmasti talvivalkosipuleita, jotka neiti R pelasti viisaudellaan( meinasi jäädä sipulit liian pitkäksi maahan) ja joita söimme vielä viime joulukuussa, eli kaiken kaikkiaan onnistunut kokeilu! Tämän vuoden sadon onnistuminen on ainakin puoliksi puolison harteilla, koska istutusajankohtana sairastin ja istutus jäi siten hänen kontolleen. Hyvältä kuitenkin vaikuttaa.

Kohokohtiin kuulunee myös se, että olkikate toimii! Tänäkin vuonna oljen tilaaminen oli kommervenkkistä, mutta onneksi lopulta onnistui! Viime vuoden kokeellisen kate- ja sekaviljelyn ansiosta maa on Kesänihanalla paikoittain niin kosteaa ja mureaa, että voikukan voi vetää siitä juurineen irti noin vain. En voi uskoa todeksi, mutta näin on. Kokeelliset kokeilut siis jatkuvat.

Kuumimpiin epäkohokohtiin kuuluu kameran hajoamisen lisäksi varmasti se, että murea maa oli houkutellut vesimyyriä napostelemaan kukkasipuleita, mustajuurta sekä maa-artisokkia:(. Paahteisin penkki ei ole kovin murea, mutta toisaalta siellä ei ole myyrätkään jaksaneet myllertää. Neiti R kertoo möyhivänsä porkkanoillensakin vain tarvittavasti, ei yhtään enempää, jotta myyrät eivät vaivaituisi liian pehmeille maille. Asioita ei pidä tehdä niille turhan helpoiksi. Kovassa maassa piilee hyviäkin ominaisuuksia. Pitää olla ovela. Tänä kesänä kokeilen porkkanan viljelyäkin ensimmäistä kertaa ensimmäisen Kesänihanavuoden kokeilun epäonnistumisen jälkeen. Saas nähdä…

Kuulemma poppakonstit eivät aina toimi, mutta narsisseja, sipuleita, valkosipulia täytyisi laittaa kasvamaan tilkun( ainakin hyötykasvipuolen) kaikille reunoille. Ukkolaukkojen seassa kasvavat tulppaanin sipulit oli ainakin jätetty rauhaan, eikä ruohosipulireunuksenkaan luota löytynyt salaperäisiä onkaloita. Kokeilemisen arvoista luulisin.

En tiedä kuinka aktiivinen tulen olemaan jatkossa kirjoitusteni kanssa, kun masu kasvaa uutta elämää, herra H vie huomiota, sekä remontti ja muutto edessä vielä kesällä. Kuvauskin on jäänyt vähälle, melkein uholaan, kun oli jo tottunut digikameraan ja sitten pitikin palata filkkaan ja nyt kuvausrutiini ei ole enää oikein hallussa, MUTTA muutosta ja elämän muutoksista huolimatta Kesänihana, kasvien ja luonnon tutkiminen sekä Pieni puutarha jatkavat ainakin pienimuotoisesti eloaan :). Pyörämatka tilkulle tulee jopa hiukan lyhenemään ja intoahan löytyy!

Pientä pikkuruista miniä snadia peukaloista( ja peukalohan on sormista tuhdein) päivitystä tiedossa siis! om

Advertisements

3 thoughts on “Pitkästä aikaa

  1. Uuden elämän luominen sisällään on työläämpää kuin sama avomaalla. Vähemmän aktiivista tekemistä, mutta silti vie kaikki voimat. Voimia siis! Muuttoon, perheenhoitoon ja kesänihanalle. Täällä odotellaan rauhallisesti uusia kokeiluja ja huomioita.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s