Huraa rento Ihana!

Tänä vuonna olen Keaänihanan suhteen tyytyväisempi kuin koskaan ennen. Tämä johtunee paljolti siitä, että olen rajoittanut itseäni. En ole ottanut liikaa paineita kaiken tekemisestä vaan yrittänyt realisoida ajankäyttöäni. Tämä tarkoittaa välillä silmien sulkemista, hommien lykkäämistä viime tinkaan tai valikoivan muistin luovaa käyttöä. Lapsen kanssa kun ei kaikkea pysty tai ehdi tehdä. Tilkku jää kakkoseksi. Tämäkin teksti piti postata jo pari viikkoa sitten.:)Paljon on myös opittu matkan varelta ja oppi antaa mahdollisuuden suunnitella niin että suunnitelmat toimivatkin. Onnistumisen ilo on helpompi saavuttaa.

Pitkään unelmoimani olkikate on yksi tämän kesän hiteistä. Se todella toimii! Kosteus pysyy maassa pidempään ja savimaani ei kovetu asfaltiksi ja kitkeminen on helpompaa. Kitkemistä riittäisi ikuisuuksiin, mutta kuitenkin sitä tuntuu olevan aina hiukan vähemmän. Olkikate on myös kaunista ja Kesänihanalta poistuessani en kanna kiloa savea kengänpohjissani.

Toinen unelmanikin on ainakin osittain toteunut tai toteutumassa, elikä tilkkua ympäröivät kukkapenkit alkavat toimia. Vielä on siellä täällä tilaa kasveille, mikä sinänsä on kivaa, koska voi miettiä mitä kivaa vielä keksisi. Toisaalta taas aukot houkuttelevat rikkoja.

Joka tapauksessa kukkapenkit yllättävät, koska kukat kukkivat hiukan eri aikaan eri vuosina ja yhdistelmät muuttuvat. Tuo kukkimisajan miettiminen onkin haastavaa. Istutukseni alkavat muistuttaa sellaisia kuin joskus ajattelinkin. Ne ovat villihköjä ja kukkalaadut ovat sekoittuneet ja ne toistuvat. Tämä johtuu myös siitä, että leviäviä kasveja kuten Palavarakkautta, Vuorikaunokkia, Vuohenkelloa olisi ahdistavaa kitkeä… Onneksi palstanaapureille voi antaa ja heiltä saada kasveja. Nämä kasvit ovat myös palstan “alkuperäiskasveja” ja niitä jakamalla olen saanut reunakukkapenkkeihin täytettä.

Luonnonkasveista jätän usein myös Apilan, Ojakärsämön ja Pähkämön usein rauhaan. Runsaasti leviävä Päivänkakkara on kyllä alkanut saada kyytiä kun sitä ilmestyy koko ajan joka paikkaan.

Olen näköjään pienikukkaisten kasvien ystävä ja tänä vuonna istutuksia katsellessani kaipaisin muutamia isompikukkaisia kasveja antamaan kontrastia. Hmm. Saas nähdä. Päivänhatut ovat aina kiinnostaneet ja olenkin yrittänyt niitä kasvattaa, mutta onnistumatta…Unelmoin niistä!

Odotusten madaltaminen on antanut tänä vuonna mahdollisuuden nauttia ja iloita enemmän tilkun tunnelmasta ja kaikista aiempien vuosien opeista. Enää ei tarvitse tehdä vaikeimman kautta kun maa ja siinä viihtyvät kasvit tulevat hetki hetkeltä tutuimmaksi. Kesänihana palkitsee kaiken vaivannäön. Kiitos siitä!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s