Comme si comme sa

On se hassua kun sitä suunnittelee ja suunnittelee ja luulee ottavansa kaiken huomioon, niin itsestäänselvyydet lopulta yllättävät. Niinkin yksinkertainen asia, että kasvit kasvavat tarvittaessa valoon päin. Pläntillä se tarkoitti tänä vuonna vaikeuttavasti siten, että Pavut peittivät valoon päin kurottaessaan Mangoldit ja samoin Kurkut jäivät Spagettikurpitsoiden varjoon. Myös hiukan epäonnistunut lepopenkkini, jonka samalla piti olla kukkaketoni, Kehäkukat kurottavat pois penkistä aurinkoon. Pilasin istutuksen liian tiiviillä kylvämisellä ja valoon kurottaessaan tiiviistä penkistä tuli melkeinpä ruma ensimmäisten rankkasateiden jälkeen…. Kasvien valoon kurkottautumisesta tulee mieleen myös David Attenboroughin kirja Kasvien salaperäinen elämä. Kirjan alkupuheessa kasvien ominaisuuksia heijastetaan ihmismäisiinkin ominaisuuksiin. Yksi näistä “vertauksista” on liikkuminen. Jotkut kasvithan ihan tanssivat auringon tahdissa. Pitäisihän tämä kasvin alkukantainen luonteen piirre ja elinehto, auringon kullan tavoittelu olla jo tuttu takaraivossa. Ehkä ensi vuonna sen sitten osaa ottaa paremmin huomioon.

Valoa tilkulla kyllä riittää kaikille. Silti polkujen ylle levittäytyvät kasvit, jotka sinne eivät kuuluisi. Koko ajan saa katsoa minne jalkansa asettaa. Olen myös sellainen, etten kitke mitä en tunnista, paitsi vahingossa. Jos taas tunnistan jonkun ” kivan” kasvin väärästä paikasta en välttämättä raaskikaan sitä sieltä kitkeä pois. Näin kävi esim. viime vuodelta siementäneiden Kamomillasaunioiden kanssa, jotka päättivät kasvaa keskellä polkua. Minun täytyy ennalta päättää, että en halua esim. Päivänkakkaroita joka paikkaan. Jos en päätä etukäteen, niin luuultavasti jätän Päivänkakkarat kaikkialle kasvamaan. Toisaalta ne ainakin viihtyvät Kesänihanalla ja ainahan Pävänkakkaroita olla pitää. Vähän niitä joutuu kyllä rankaisemaan etteivät ihan riehaannu.


Näin syksyn tullessa tulee mietittyä mitä kaikkea kannattaa ja täytyy tehdä. Kai se lopulta menee niin, että joskus hamassa tulevaisuudessa, kokemuksen syvällä rintaäänellä, voisi osan asioista tehdä kuin luonnostaan. Opitut asiat kasvaisivat luihin ja ytimiin. Säästyisi turhilta virheiltä. Vaikka liittyyhän kasvien hoitamiseen myös monet ennalta- arvaamattomat ja hallitsemattomat epävarmuustekijät. Maanlaatu jaksaa aina myös ihmetyttää. Maa sisältää niin monia näkökulmia kuten ravinteet, koostumus ja mitkä kasvit juuri minkälaisessakin maassa viihtyvät etc. Ehkä sitä joskus vain tietää ja tuntee mitä maa kulloinkin kaipaa. Tänä vuonna pläntti on saanut vähän hiekkaa, kanan kakkaa ja vielä on tiedossa ainakin jonkinnäköistä hellintää. Savimaamme kaipaa vielä kuohkeutta.

Tomatillot ovat pulskia, Ruusupapujen kukinta on hiipumassa, mutta Mangoldit vielä jaksavat tehdä uutta lehteä. Viimeiset Punajuuret ja ainokaiset Perunat odottavat nostoa. Kukkaloisto on taas melkein olematonta. Yhden ainoan Kääpiösamettikukan olen löytänyt, vaikka siemeniä tuli heiteltyä sinne tänne aika lailla. Tuoksuherneistä ei ole paljoa jäljellä, kun kitkin niitä kesän mittaan vahingossa, pikkuisten ollessa kietoutuneina rikkoihin. Tulipa taas opittua, että kukkapenkkiä pitäisi kitkeä silkkihansikkain… Naapurin lahjoittama Asteri on kyllä aloittamassa kukintaa ja Maa-artisokat kukkineen toki ihastuttavat!



Tämän hetkinen fiilis onkin vielä “Comme si comme sa!” Niin tai näin, saas nähdä, miten sen nyt sanoisi…. Jotain päätöksiä on jo kuitenkin tehty. Tulppaanien sipulit on maassa. Istutin Harjaneilikan taimet sinne sun tänne. Päätöksen tekoa odottaa mm. että minne laitetaan Talvivalkosipulit(Alexandra), minne tulee lämpöpenkki ja tiedon etsintää vaatii, että miten voisi vanhaa ja jättikokoista Raparperia hiukan “uusia” tai suoraan sanottua saada viemään hiukan vähemmän pinta-alaa. Saattaa olla mahdoton tehtävä. Työkalulaatikko ja kompostiti etsivät uusia sijainteja, kun oleskelualue etsii muotoaan. Kylmäkäsittelyä vaativat Mooseksenpalavapensaan (Dictamnus albus, `Farxinella´), Purppurapunalatvan(Eupatorium purpureum, `Atropureum´) ja Siperiankärsämön( Achillea sibirica var. Camtschatica, `Love Parade´)siemenet etsivät myös pesäpaikkaansa. Olen kokeillut Mooseksenpalavapensasta jo kolme kertaa, joten aion säästää osan siemenistä kevätkylvöyritystä varten. Saas nähdä. Comme si comme sa!


Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s