Ufot ovat laskeutuneet

Syksyn haikeus on vallannut mieleni. Syksy on ollut aina lempivuodenaikani. Tästä huolimatta siihen liittyy minulle tietynlainen surumielisyys, taaksepäin katsominen, menneiden asioiden läpikäyminen, itsensä tutkiskelu ja pysähtyminen. Syksy on uuden sivun kääntämistä, voimien keräämistä talvea varten. Katse kääntyy sisäänpäin ja hetket omassa rauhassa tuntuvat elintärkeiltä. Kesä ei ole kuitenkaan ihan loppunut. Hietsussa vesi on lämmintä ja iltauinnit suositeltavia. Aivan upeaa! Olen suunnitellut ensi vuodeksi uutta harrastusta; luontouintia ja sen henkisiä harrastajia on rannassa näkynytkin. Viimeksi muistin jopa ottaa uimalasit mukaan.

Kaikenlaista on tapahtunut kaiken arkeen palaamisen kaaoksessa. Arki hakee vielä omaa polkuaan. Pitkään odotettujen sateiden jäljiltä sato on alkanut kypsyä toden teolla. Ajan puutteen, väsymyksen ja apatiankin takia kotilot eivät ole saaneet kyytiä, rikkaruohot ovat villiintyneet ja saas nähdä onko tänä syksynä aikaa laittaa kukkapenkkejä mitenkään kuntoon…. Kääk! Mulla olisi hienoja pieniä kasvinalkuja sinne tänne levitettäväksi, mutta kohta on elokuu mennyt ja sitten saattaa alkaa olla jo liian myöhäistä. Saas nähdä. Hommaa piisaa. Tomatillot pitäisi latvoa, marjapensaita pitäis leikata ja laittaa talvikuntoon. Papujen poimimista on vielä hetken, mutta tänä vuonna sesonki tuntuu olevan lyhyt. Suurin osa pavuista on kypsynyt samanaikaisesti.

Hienoa oli löytää komspostin Kesäkurpitsaviidakosta ensimmäiset Kiekkokurpitsat! Pikku ufot ovat laskeutuneet. Kurpitsat ovat mahdollisesti hieman liian tiiviisti istutettuja, kun satoa per kasvi tulee vähemmän kuin aikaisempina vuosina.

Maassa kasvavat Spagettikurpitsat taas ovat kasvattaneet pitkiä lonkeroita joka puolelle ja tekevät kurpitsan kurpitsan perään. Se kyllä sopii. Spagettikurpitsan pähkinämäisen makea ja voimakas maku on ollut kasvattamisen arvoinen. Sekaan suolaa, pippuria, oliiviöljyä, tuoretta tomaattia ja sitruunaa niin AH! Tuore basilika olis kanssa aika jees, mutta ne kuihtuivat ikkunalaudalle. Ptää kyllä hehkuttaa, että tulipa sitä väsättyä intialaisen kasvisruokakirjan(Vegetarian indian) resepti Marrow Koftas in a Creamy Sauce. Käytin koftiin 3 oman maan kesäkurpitsaa. Chili ja korianteri oli myös omaa. Olipa muuten hyvää.

Viherpihassa oli myös ihan hyvä vinkki, että Kesäkurpitsakasvustoa voi harventaa, jotta kasvuston ilmavuus toimisi. Tätä neuvoa noudatin ja nyt ainakin ilma kulkee ja toivottavasti tyhmät kotilot eivät löydä enää piilopaikkoja kasvustosta. Aivan. Niitä on ollut kurpitsalehdossakin… Pitäisi vaan noukkia, mutta se jää aina viimeiseksi hommaksi ja siirtyy aina seuraavaan kertaan. Epämiellyttävää puuhaa. Epämiellyttäviä vieraita. Nyt ne ovat alkaneet ylittää hiekkatietä “Etanametsästä” palstojen puolelle. Näistä vieraista ei varmasti koskaan pääsee eroon. Ainoastaan niiden lisääntymistä vastaan voi taistella.

Tämän kesän kasvimaan kohokohtia on ollut Ruusupapuseipäät tiibettiläisine rukouslippuineen ja intiaanitaikaistutuksineen. Ensimmäiset sapelimaiset Ruusupavut on jo poimittu kuten Tomatillotkin. Korianteri taisi olla sittenkin siemen- eikä lehtikorianteri, kuten olin luullut. Siemeniä täytyy siis poimia, muuten menee haaskuuseen. Nätti kasvi kyllä muutenkin. Sinappikaalissakin on sievät kukat. Saas nähdä ehtivätkö chilit punaisiksi vielä ulkona vai jatkavatko ne ilmojen viilentyessä punastumistaan ikkunalaudalla. Vaikka syysmieli jo valtaa, on kesällä vielä annettavaa. Kesä jatkukoon!


Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s