Pientä iloa!

Toissapäivänä palstalle mennessäni odotti minua siellä pari mukavaa yllätystä. Ensin jäin suustani kiinni ystävättären kanssa ja sen jälkeen toisen palstalaisen kanssa. Olin itsekseni liikenteessä ja taivas ennusti sadetta ja alkoi tulla jo kiire viettää aikaa palstalla kun poikakin odotti kotona. Ensiksikin palsta näytti tosi hienolta, koska puoliso oli käynyt edellispäivänä siistimässä “nurmikkoalueen” ja tilkkua ympäröivät polut. Viime kerrasta oli jo aikaa, joten ero oli suuri. Tänä vuonna kotiloita on ollut enemmän kuin toivoisi, joten tällaiset siistimistyöt ovat todella tärkeitä. Emme halua viljellä kotiloita, joten niitä houkuttelevat kosteat ja varjoisat paikat pitäisi minimoida. Nyt olen huomannut niitä marjapensaiden oksille aurinkoa pakoon kiivenneinä. Tänään olin jo lähdössä palstalle kotilon-pois-poimintaan, mutta alkoikin sataa. Tietenkin juuri tänään kun muina päivinä ennusteiden mukaisia sateita odotellessani ei ole ropissut pisaraakaan. Kotiloiden poiminta on kyllä epämiellyttävintä mitä voin tietää, mutta yritän rohkaistua asiassa, koska totta on, että ne vain lisääntyvät ja lisääntyvät. Onneksi on edes se yksi sammakko, vaikkakin etanat ovat fiksusti piiloutuneet siltä pensaiden oksille korkeuksiin. Mustarastaskin on jättänyt pesänsä marjapensaaseen ja ainokainen muna on siellä jo sinertynyt. Se on niin surullista… Tulkaa rastaat sapuskoimaan kotiloita, saatte marjoja jälkkäriksi!

Kauhea tragedia tuo hyljätty pesä, mutta takaisin toiseen iki-ihanaan ylläriin, joka minua tuona iltana odotti. Esikasvattamistani Tarhasalkoruusun( Summer Carnival) taimista kolme oli avannut nuppunsa! Minä, jolla on aina huono tuuri kukkien kasvatuksen suhteen, olen saanut Salkoruusun kukkimaan! Jee. Kivaa oli, että kaikki kolme olivat eri värisiä. Tukea minun pikkuruiseni eivät todellakaan tarvitse. Ne ovat hiukan kääpiökasvuisia, mutta kukat ovat suuria ja näyttäviä. Oi ihastusta. Niille, jotka ovat luulleet, että Salkoruusujen kukintaa täytyy odottaa seuraavaan vuoteen, niin minä ainakin onnistuin saamaan kolmeen saman vuoden kasviin kukat kylvettyäni siemenet helmikuussa. Kukka-asioissa poropeukalona kannustan siis kokeilemaan.

Lisäksi poimin kourallisen papuja, pari kurpitsaa, salottisipulit ja marjoista taas osan. Tämä on toinen kerta kun kasvatan sipuleita. Ensimmäisellä kerralla sipulit valuivat penkistä saven mukana sateella ja niistä ei tullut mitään. Nyt oli kokeilussa salottisipulit. Ostaessani niitä en edes tiennyt, että ne käyttäytyvät kuin valkosipulit ja jakautuvat. Ihmettelin vielä niitä istuttaessani, että kun nämä ovat jo ihan salottisipulin näköisiä, että kasvavatkohan nämä isommiksi vai mitenköhän tämä kasvatus oikein menee, että onko tässä mitään järkeä? Heh. Sipulit siis monistuivatkin ja kyllä ne ihan salottisipuleita muistuttavat. En tiedä poiminko ne liian aikaisin, mutta varret olivat jo maata vasten ja kellastuneet, joten ryhdyin toimeen. Ne ovat kyllä kauniita. Ei voi muuta kuin niiata ja kiittää.

Advertisements

2 thoughts on “Pientä iloa!

  1. Kademieli Helena täällä ihastee kuvia salkoruusuista. Kyllä minullakin vielä jonain kesä on näitä iki-ihania kukkapenkkien komistuksia.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s