Epätoivoa! Uskoa, toivoa ja rakkautta

Viikon poissaolon jälkeen palstalla on kasvanut vaikka mitä. Säät ovat olleet lämpimät ja ilokseni pavut ovat itäneet hyvin, mutta samalla rikkaruohotkin kurottavat aurinkoa kohden. Puolisoni oli kaupungissa osan viikon loma-ajasta, joten tiesin, että hän ja palstanaapurini huolehtisivat kastelusta. Silti landeloman puolessa välissä alkoi jo mietityttää, mitä tilkulla tapahtuu. Puolisoni kertoi vaaleanpunaisista unikoista, joita en tietenkään ehtinyt itse nähdä. Sunnuntai-iltana landelta palattuamme, sykkelöin heti palstalle. Tällä viikolla pläntillä on käyty jo kolme kertaa. Tänään illalla on taas tarkoitus käydä kastelemassa. Säät ovat olleet yhtäkkiä kuumat ja välillä tulisetkin ja tuuli se jaksaa puuskuttaa!

Tämä vuonna palstaillessa on tullut taisteltua epätoivon kanssa. Palstalle tullessa mielessä pyörii, että tätä, tätä ja tuota voisi, pitäisi, saisi, olisi hauska tehdä. Aikaa vaan ei voi enää unohtaa ja huomata, että kello olisikin jo kymmenen illalla kun olisi valmis! Tänä vuonna kärsivällisyyden ja luopumisen taitoa on todellakin hiottu. Palstailussakin on vain ollut pakko antaa olla. Ei auta saivarrella, että sen ja sen takia kävi näin ja näin. Hyvä puoli on, että kaikesta oppii. Olisi ehkä pitänyt kuunella äitiä ja laittaa pelkkää perunaa.

Tämän hetken huolen aiheina ovat kotona kasvattamieni jo huono-onnisten taimien ulosistutus ja sen tulos. Kyllähän jotkut taimet ovat ihan kunnossa, mutta jotkut ei. Ruusupavuille taisi käydä niin, että kun istutin ne, oli kuuma ja kastellessani ne kiireesti saivat ne varmaankin liian kylmän suihkun, koska nyt vain muutamassa on enää vain pienen pieniä vihreitä merkkejä. Ruusupavuista kyllä sanotaan, että ne eivät olisi yhtä  kylmänarkoja kuin muut pavut. Tomatillot taas saivat hittiä pyörämatkalla palstalle ja luultavasti ne joutuivat odottamaan maahan pääsyä ja sinne päästyäänkin liian kauan vettä. Sitten kun sitä saivat, oli se kylmää. Tomatillon taimista vain muutama on edes hapessa. Säistä vielä sen verran, että aurinko ollut polttava, mutta yöt eivät välttämättä niin lämpimiä vieläkään. Tuuli on ollut myös kohtalaisen voimakasta. Ei ole ollut helppoa pikku-taimillakaan.

Ruusukaalin taimet ovat kadonneet tyystin. En tiedä onko pupu käynyt popsimassa vai onko käynyt niin, ettei puolisoni ole huomannut, että olen istuttanut ne ja ollut kastelematta kyseistä kohtaa ja kasvit ovat kuivuneet olemattomiin. Myös kaksi kurpitsan taimea on kadonnut samalla tavoin. Epätoivoa aiheuttaa myös tautiset marjapensaat, joista pitäisi nyppiä lehtiä roskiin ja sen lisäksi selvittää mitkä kaikki taudit niitä oikein vaivaavat ja pitäsikö niitä uudistaa ja josko maassa on tauti niin kannattaako edes istuttaa niiden tilalle koskaan toisia? Sitten vielä marjapensaasta, josta napsin pois tautisia lehtiä ja oksia, löytyi linnunpesä! Siitäkin tuli surullinen mieli, että jos olen nyt vielä kaiken lisäksi vielä karkoittanut jonkun kodistaan!

Näiden lisäksi mietityttää kun narsissien lehtien kerättyä voimansa sipuliin ja lakastettua ne leikattiin “nurmikon” mukana, jäi siihen ruma savinen aukko, josta pilkistää tietty muutama Vuohenputken lehti. Muutenkin tyhjät kohdat mietityttävät, mutta kukkapenkeissä toivottavasti kasvit leviävät ja hyötypenkkeihin pitää vaan keksiä jotain kylvettävää. Aitakin on osittain ihan vaiheessa, mutta ehkä se toimii jäniksille ainakin silmän lumeena, optisena harhana ja hämäyksenä.

Vuodatusta piisaisi, mutta yhä on toivoa ja rakkautta tietenkin! Epätoivon jälkeen mielen valtaa kuitenkin aina rauha ja Kesänihananihan on villi ja vapaa luonteeltaan, vähän niin kuin minäkin. 🙂 Sen lisäksi pitää muistaa, että palstalla on hyvä mahdollisuus näyttää upealta elokuussa ja siihenhän sitä panostetaan. Satoakin tulee jo salaateista, yrteistä ja persiljasta ja pensas- ja vahapavut ovat itäneet loman aikana hienosti. Eilen otettiin hallaharsot lopullisesti pois eli kesä olkoon nyt täällä!

Ja kyllähän sitä tuli taas tuhlattua torilla muutamaan taimeen, vaikka olin jo vähän päättänyt, että enää en mitään ostaisi. Ostin muutaman ruusupavun, spagettikurpitsan ja maissin taimen. Maissi, kurpitsa ja papu kasvatettuna yhdessä on minulle tänä vuonna tärkeä asia. Siskoni pyysi istuttamaan nämä edesmenneen isämme muistolle jonkin intiaanitradition- tai tarinan mukaisesti. Ja koska juuri tätä tarkoitusta varten yhteen istutetut taimet ovat osin kuolleet tai huonossa hapessa, halusin ostaa niiden tilalle elinvoimaiset. Pavun tulisi kasvaa maissia pitkin aurinkoon ja kurpitsan tulisi suojata maata rikkaruohoilta ja tässä samassa paketissa olisi kokonainen ateria. Nyt pitäisi tämänkin kunnianosoitus paremmassa iskussa. Kurpitsaa kasvaa myös kompostissa tänä vuonna ja ne taimet kyllä näyttävät aika hyviltä. Eli kaikki hyvin ja näihin tunnelmiin on hyvä jäädä.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s