Hullua istutusrumbaa…tuleeko huomenna pouta? …taitaa tulla kesä…

Olen ollut 3 päivää putkeen palstalla. Tiistaina olin siellä äitini kanssa tekemässä kotilontorjuntataikoja. Kylvö- ja korjuukalenteriin oli merkitty tiistai tuhkauspäiväksi, joten olin pyytänyt äitini tuomaan tuhkaa. Levitin sitä palstan ympärille ja sipuleille. Tein myös pari olutansaa. Ne eivät ole ainakaan vielä eilen houkuttaneet ketään. Olutansahan toimii sillä tavalla, että etanat juopuvat, sammuvat ja hukkuvat. Onnellinen loppu. Olutansa ei kyllä välttämättä tehoa lehtokotiloihin. Tuhkaus hankaloittaa taas etanoiden liikkumista. Toin myös mukanani kahvinporovettä, kun just jostain luin, en kyllä taaskaan saa päähäni että mistä, että siitäkään etanat eivät tykkäisi. Pitää alkaa keräämään kahviakin talteen palstatuomisiksi. Kasveista ainakaan krassista, laventelista, timjamista, salviasta ja iisopista etanat eivät myöskään pidä. Näitä voi siis käyttää myös karkoittamaan limanuljaskoita.

Kesänihanalla vieraili myös ihana Mustarastas, joka tuli laulelemaan minulle ja äidilleni. Sillä oli hiukset hassusti vähän pörrössä. Lintu pyrähti hetken lauleltuaan pyöräni sarvelle istumaan kuin vanha tuttu. Eilen sama lintu tuli taas tervehtimään. Se pesii varmasti jossain ihan vieressä. Alla pari kuvaa toissapäivän tilanteesta. Niitä katsoessa pitää olla tarkka, koska mustaa lintua on vaikea eroittaa taustasta. Keltainen nokka paljastaa.

Onneksi myös rastaat syövät etanoita. Räkättirastaita on näkynyt paljon. Olen myös nähnyt sammakon, joka sekin on kotilon luontainen vihollinen. Kyllä se luonto osaa. Tänä vuonna kotiloita on ollut paljon. Puoliso on kerännyt niitä hullun lailla ja jopa minä olen poiminut niitä talteen! Hulluinta kuitenkin on, että  olen ollut niin väsynyt, että palstalla alkaa taas pikku hiljaa olla sopivia kosteita ja varjoisia etanan piilopaikkoja taas enenemään päin. Pitäisi kitkeä ja sen sellaista… Etanantorjuntaretken liikuttavan sympaattinen hetki oli kun vettä alkoi sataa ja istuimme lopuksi äitini kanssa vieri vieressä saman sateenvarjon alla. Sateen takia tulikin vähän äkkilähtö, mutta onneksi muistin, että minulla olikin kaiken-varalta-sadeviitat kummallekin; toinen repussani ja toinen palstan välinelaatikossa. Luonnonlapsena täytyy kuitenkin vielä kerrata vanhaa totuutta; Emmehän me sokerista ole tehtyjä.

Yllä näkyvät viimeiset edesmenneet taimeni, jotka, sanotaan vaikka, että ovat joutuneet avomaalle. Luulen, että edesmennyt onkin oikea sana kuvaamaan ainakin joidenkin taimien kohtaloa. Taimiparat eivät ole saaneet tänä vuona kunnon karaisua, vaan joutuivat suorin tein kylmään ulkomaailmaan. Se ei ollut suunniteltua, mutta syytän itseni lisäksi kylmiä säitä. Olen ollut liian kunnianhimoinen, mutta ehkä siitä jää edes jotain käteen. Jotain menee hukkaan, mutta tällä hetkellä olen vain iloinen siitä, että ikkunalauta on tyhjä. Olen ainakin yrittänyt parhaani ja hauskaahan tämä vain on.

Ajoituksen kanssa on ollut pahemman laatuisia vaikeuksia. Ei ole säät ja muut menneet yks yhteen omien suunnitelmien kanssa. Ainakin tulee opittua nöyryyttä. Tomatillotkin saivat toissapäivän pyörämatkalla hittiä ja katkeilivat. Ne olisivat varmaan siitä selviytyneet, mutta enhän osannut ennakoida, että kasteluvesi( meillä on letku vesipostista) olisi niin kylmää, että se kylmettäisi kasveja lämpimänä päivänä. Taisi kyllä tuulla pohjoisesta.Olisihan tuo voinut tulla mieleen pirteämmällä mielellä. Nyt vaan on ollut kiire, kiire, kiire, jotta ennen mökkilomaa saisi paikat edes jonkin näköiseen kuntoon. Eilen osa edellispäivänä istutetuista Tomatillojen ja Kesäkurpitsojen taimista näytti aika stressaantuneilta. Luulen, että se on monelle menoa. Ne, jotka tästä kaikesta rääkistä selviävät ovat kyllä vahvoja yksilöitä. Maahan on laitettu siis tomatillot, viitä eri sorttia papuja, ruusupapuja, pari surkean näköistä maissin taimea, jotka eivät varmaan selviä, neljää eri sorttia kesäkurpitsaa, sitruunaväriminttua, ruusukaalia, sormustinkukan taimia, tuoksuhernettä ja vähän sekalaisia siemeniä entisen kompostin kohdalle. Olikohan tuossa kaikki, ei voi muistaa. Yllätyksiä on taas ehkä tulossa.

Toissapäivänä palstalla meni tosiaan 8 tuntia ja eilen pyysin äidin avuksi ja silti meni 4,5 tuntia. Töitä noista ajoista on tehty kuitenkin vain murto-osa. Suurin osa ajasta on laatuajan viettoa pojan kanssa “majassa”. Eilenkin alkoi lopuksi sataa, mutta onneksi ehdin pakata tavarat ja pojan alta pois. Äiti oli jo joutunut lähtemään aiemmin. Hyvästä alkavasta onnesta voisi kertoa se, että ehdin tekemään kaiken pakollisen juuri ennen sateen alkua. 🙂 Kaikki riippuu ja roikkuu. Valokuvia ei ole kauheasti ehditty ottamaan, mutta kasvit on maassa! Punaiset Idänunikotkin kukkivat, enkä ole ehtinyt niitäkään hehkuttamaan niiden ansaitsemalla tavalla! Täytyy kyllä hehkuttaa nopeasti ensimmäistä satoa; retiisejä tuli kaunis kimpullinen! Mutta ensimmäiset asiat ensiksi. Poikakin täyttää tänään 6kk!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s