Kiusatut taimet

Tänä vuonna taimien kasvatus ei ole mennyt ihan putkeen. On ollut vastoinkäymisiä. Harmittaa, etten ole ollut tarkkaavaisempi, vaikka kaikkeenhan ei voi vaikuttaa, kuten säähän. Taimikasvatuksessa senkin pitäisi olla hallinnassa. Lämpötilat on tietenkin toinen juttu. Silti on hyvä saada muistutus näistä yksinkertaisen kuuloisista ei- aina-niin-yksinkertaisista asioista… Toivottavasti jonain päivän nämä asiat ovat niin itsestään selviä, ettei niitä tarvitsisi edes muistella.

Olin kylvänyt krassin siemeniä 18 ruukun taimikasvatusastiaan, 2 siementä kuhunkin. Krassia halusin tänä vuonna paljon, koska etanat eivät tykkää niistä. Siitä limaisesta aiheesta kirjoitan joku toinen kerta. Kun kaksi siemenistä oli itänyt ja muista ei näkynyt eikä kuulunut, päätin kaivella multaa hieman kurkistaakseni olisiko pieniä alkuja odotettavissa. Kauhukseni huomasin siementen olevan ikäänkuin tyhjäksi syötyjä, onttoja ja kostuneita. Havaitsin mullassa vierasta elämää.

Nykyään kammoksun ötököitä. Varsinkin tuholaisia, koska niille täytyisi tehdä jotain. Mieluiten nistiä. Minuun iski kammotusreaktio ja hain keittiöstä Substralin hyönteisten torjunta-ainepullon ja suihkin paniikissa kaikki ruukut, joissa ötököitä näin. Minulla on toisessa samanlaisessa taimikasvatusastiassa kuin krassit, kasvamassa kesäkurpitsaa ja maissia. Olinkin ihmetellyt miksi näidenkin siemenistä vain n. puolet oli itänyt. Näiden itämisprosentti oli kyllä sen verran parempi krasseihin verrattuna, että en ollut edes huolestunut kunnolla. Maissin taimen, joka kaiken lisäksi näyttää yhä voivan aika hyvin, juurella oli käynnissä otusten piiri-pieni-pyörii. Viheliäiset olivat tämänkin taimikasvatusastian kimpussa.

Nähdessäni pieniä matomaisia tyyppejä mullassa, en pystynyt hakemaan kameraa ja ottamaan kuvaa. Kuvasta olisi voinut olla hyötyä tunnistamisessa. Toisaalta ne on niin pieniä, ettei kamerallani edes saisi sellaista kuvaa, josta otuksen voisi varmuudella tunnistaa. Helpottavaa sinänsä, koska ötökön nähdessäni haluan melkein unohtaa sen olemassaolon ja leikkiä ettei sitä ei olisi olemassakaan. Suihkutella lisää myrkkyä niskaan ja toivoa, etten enää koskaan samaan kaveriin törmäisi. Sen verran ötököitä tutkin, että ne olivat muutaman millin pituisia, läpikuultavan vaaleita ja madontyyppisiä. Tarkemmin katsottuna ainakin osalla näytti olevan tuntosarven tyyppiset päässään. Torjunta- aineen- suihkutus- paniikkireaktion jälkeen googletin ja löysinkin muutamia vaihtoehtoja ötökän tyypille; hyppyhäntäinen, juurikirva tai harsosääsken toukka. Nyt kun katsoin noita linkkejä niin vaihtoehtoja olisi varmaan enemmänkin tai voihan olla, että ruukuissa asustaa kaikennäköisiä kansalaisia. Tästä viestiketjusta pääsin alkuun minitutkimuksessani. Kiva juttu…. Onneksi usea vaihtoehdoista ei kuulosta niin vahingolliselta. Hyppyhäntäisten ja harsosääsken toukan kerrottiin asustavan liian märässä, ja nyt olenkin antanut multien kuivahtaa. Saas nähdä mitä tapahtuu, mutta mullan vaihtoihin yms. en aio enää tässä vaiheessa ryhtyä. Taimet joutuvat avomaalle kuitenkin heti ensi viikolla. Toivottavasti ne selviävät kaiken tämän läpi. Jos joskus tulevaisuudessa samantyyppisiä kavereita purkkeihin ilmestyy, aion kokeilla hyppyhäntäisten häätökikkaa, eli ruukkujen upotusta veteen, ja tällä tavalla toivottavasti hukkuneiden mato-matosten poistamista uppeluksissa olon jälkeen veden pinnalta.

Ötökkäiskun suurin syy on luultavasti liika märkyys. Tässä lista virheistä, joita olen tehnyt:
1. Salaojitus oli väsyneenä ja kiireessä huonosti asennettu eikä toiminut kunnolla.
2. Osassa ruukuista oli pelkää mustaa multaa tai oli mustalla mullalla jatkettua kylvömultaa. Musta multa jää märemmäksi ja litistyy kastellessa tiiviimmäksi kuin kylvömulta, varsinkin jos sitä kastelee yläkautta.
3. Kasteluiden välillä multa ei ollut kuivunut tarpeeksi.
4. Vaikka istutukset ovat altakasteluruukuissa, ei laiskana ollut jaksanut kastella aina alakautta.
5. Kasvit ovat saaneet kylmää avoimesta ikkunasta säiden lämmettyä ja yhtäkkiä taas kylmettyä.
6. Kasveja ei tarkkailtu päivittäin tarpeeksi, jotta pahoinvointiin olisi voinut reagoida. Viime vuonna kiersin joka aamu tarkkailemassa taimien tilanteen. Tänä vuonna en ole ollut niin tarkka. Jotkut taimet ovat ehtineet välillä jopa kuivettuakin…

Liika märkyys ja kuivuus, väärät lämpötilat, valon tai ravinteiden puute saavat kasvit voimaan huonosti. Silloin tuholaiset ja taudit hyökkäävät näiden vastustuskyvyttömien kimppuun. Toisaalta ostin tänä vuonna ruukuntekijän ja olen käyttänyt sillä tehtyjä paperiruukkuja koulituille taimille. Näissä kasvavat taimet ovat säilyneet yllättävän hyvin tuholaisten yms. iskuilta ilman salaojitusa ja vaikka ruukut ovat osalla alkaneet käydä ahtaiksikin. Tänä vuonna myös sää on ollut yllätyksellinen. Ensin oli viileää, ja odotin kärsimättömänä lämpimämpiä säitä, koska taimet kasvoivat kovaa vauhtia ikkunalla. Sitten tuli helleaalto ja tuli kiireen tunne saada kasvit ulos ja sitten hallayöt jo yllättivät. Helleaallon innostamana aloin karaisemaan osaa taimista. Kolmantena karaisupäivänä tuuli niin kylmästi, että osa taimista sai vähän liian kovakouraista karaisua. Tämän jälkeen kasvit ovat saaneet olla turvallisesti ikkunalaudalla, ikkuna korkeintaan auki. Osa taimista on kasvattanut juuria jo ulos asti. Uusi karaisu pitäisi aloittaa nyt, koska ensi viikolla kaikki joutavat avomaalle. Säät eivät kyllä näytä olevan otollisia, joten avoimen ikkunan karaisu saakoon riittää. Avomaalla kasvit saavat kuitenkin harson päälleen tekemään siirrosta loivemman oloisen.

Torjunta- aineruiskuttelun jälkeen ja mullan saatua kuivahtaa, ei ötököitä ole enää näkynyt samassa mittakaavassa kuin aluksi. Kaivelin multaa ja näin yhden. En ole kyllä kammotukseltani tutkinut sen enempää. Ennen torjuntatoimenpiteitä yhdenkin maissin taimen juurella oli liuta näitä matoja ja suihkuttelulla tuntui saavan ne hukutettua. Ötököiden suhteen en aio tehdä tällä kertaa sen enempää toimenpiteitä. Yritän vain pitää kasvit mahdollisimman hyvinvoivina, jotta niiden vastuttuskyky riitäisi ötököitä vastaan. Vahinko on jo tapahtunut. Kauhistelun jälkeen tapahtui jotain hyvääkin. Tuoksuherneen taimet olivat kasvaneet tarpeeksi isoiksi, 10-20 senttisiksi, jotta niistä pystyi ottamaan pistokkaita( Jokaisessa pistokkaassa täytyy olla kaksi lehtiparia ja pitkäksi kasvavia lajikkeita suositellaankin latvomaan.) , joten sain tuplattua niiden määrän. Hassua sinänsä, että ne eivät karkoita tuholaisia tuoksullaan, mutta tuoksu, tulevien kukkien keijumaisuus ja kasviin liittyvä ihana vanhanaikainen romantiikka saa tuholaisajatukset poistumaan mielestä. Näihin mielikuviin on hyvä jäädä.

Advertisements

3 thoughts on “Kiusatut taimet

  1. Pingback: Ensimmäiset kylvöt lähestyvät | Pieni puutarha

  2. Pingback: Epätoivoa! Uskoa, toivoa ja rakkautta | Pieni puutarha

  3. Pingback: Hullu istutusrumba…tuleeko huomenna pouta? …taitaa tulla kesä. | Pieni puutarha

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s