Huh hellettä

Palstalla on kaksi vastustajaa aina vastassa. Toinen on savinen maa ja toinen on rikkaruohot. Ehdin jo hehkuttaa, että hoito ja viljely alkaisi näkyä maan rakenteessa, mutta huomasin, että vielä on paljon tehtävää ja että hommaan menee vielä aikaa. Taas maa oli paikoin isoina kiven kovina lohkareina, joihin lapio ei melkein edes pysty. Myös muutamasta kohtaa löytyi muovailtavissa oleva savea, sileää, hienoa harmaata. Onneksi Kaupunki on tänä vuonna tuonut hiekkakuormallisen alueelle. Se tulee tarpeeseen.

Toinen ikävyys onkin tosiaan rikkaruohot. En edes tiedä kaikkien nimiä. Palsta on kaksijakoinen. Toisella puolella on nurmikkoa ja toisella puolella on kasvimaa. Nurmikkoalueella oli ennen kasvatettu Mansikkaa. Kun aloitin palstalla koko nurmikkoalue kasvoi Vuohenputkea. Kitkin sitä koko ensimmäisen kesän. Seuraavalla käyntikerralla kasvi oli jo hyvässä uudessa kasvussa. Taistelu oli väsytystaistelua, jossa minä väsyin, Vuohenputki vain piristyi.

Koska alue oli ns. nurmikkoa, en halunnut kaivaa sitä ihan kokonaan pois. Muutenkaan ei olisi ollut mitään laitettavaa tilalle, siis multaa tarkoitan. Ensimmäiseltä kesältä ei ollut kompostia ja tuntui tyhmältä alkaa roudata sinne säkeittäin uutta multaa. Palsta ei tuntunut sellaiselta paikalta, jossa kaikki laitetaan uusiksi, vaikka sillä tavalla osalta vaivalta säästyisikin. Enemmänkin halusin kunnioittaa palstan vanhaa luonnetta ja sovittaa palstaa myös ympäröiviin palstoihin, tietenkin tehden siitä myös oman näköisen. Vuohenputki ei ollut minulle ennestään tuttu rikkakasvi ainakaan tällaisessa mittasuhteessa. Ensimmäisen kesän jälkeen syksyllä, kasvin elinvoimaisuuteen kyllästyneenä, päätin tehdä isomman urakan ja kaivaa kasvia pois kunnolla. Huomioitavaa oli, että alueella kasvoi myös Narsisseja, joita halusin säästää. Nykyäänkin, vaikkaonkin myös herkullinen villivihannes, on Vuohenputki palstalla inhokkirikkaruohoni, koska sitä on niin vaikea kitkeä. Sen juuri on rapeaa ja oikein rapsahtaa poikki kun sitä poistaa. Se myös ikävästi luikertelee säästetävien kasvien juurien lomaan ja aiheutta jatkuvaa päänvaivaa. Se, että kasvi levittää myös maahan kemikaaleja, jotka estävät muiden kasvien kasvua on ällistyttävää, mutta varmasti totta. Sen juuret olivat täyttäneet koko maan lonkeroillaan ja niitä poistaessa lähti savinen maa juurimöykkyjen mukana. Savea on vaikea ravistaa juurista irti kitkettäessä. Nurmikkoalue on siten vähän epätasainen, mutta ajattelen, että se on sillä tavalla sympaattinen ja luonnollisen huoleton.

Kylvin nurmikkoalueelle viime vuonna Valkoapilaa. Alue sai viime syksynä myös syyslannoitetta ja kalkkia. Toivon, että apila muokkaisi hiukan maata muruisammaksi. Ainakin Narsissit ovat tykänneet hoitotoimenpiteistä, kukkien loistokkaasti. Aion myös laittaa Puna-apilaa, vaikka se kasvaakin turhan korkeaksi nurmikkoa ajatellen, mutta ehkä se pärjää leikkauksissa ja parantaisi maata. Saas nähdä miten käy. Jos maa parantuisi, olisi nurmea helpompi kitkeä. Pidän kitkemisestä ja olenkin tehnyt sitä nuorempana useat kesät kesätöissä vihannespelloilla. Ohdakkeet olivat pelloilla ikävimpiä, mutta onneksi palstalla ne ovat vähemmistössä, vaikka kyllähän toki niitäkin löytyy, koska Vuohenputki ei ole todellakaan ainut rikka. Kaikkea löytyy, eli hommaa piisaa. Unelmoin sellaisesta tilanteesta valitsemani kasvit viihtyisivät niin hyvin, että rikoille ei jäisi tilaa.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s