Äitienpäiväkävelyllä

Taivas oli usvaisen valkoinen ja ilma kostea. Tuuli oli edellispäivistä laantunut. Ei oikeastaan satanut, mutta oli kuin taivas olisi suihkuttanut sumutinpullolla pientäkin pienempiä pehmeitä pisaroita. Värit näyttävät erilaisilta auringottomalla säällä. Sävyt tulevat esiin paremmin. Räjähdyspisteessä pullistelevat silmut saivat kiinnittämään huomiota vihreän eri vivahteisiin, varsinkin kun vallitsevia värejä ovat vielä kiven harmaa, maatuvien lehtien ruskeat sekä oksien melkein musta tällä kertaa fosforinhohtoisen valkoista taivasta vasten, joka lehdettömien oksien takana levittäytyy joka puolelle. Omille matkoilleen karanneet ja matkansa päätöspisteen saavuttaneet Vappuilmapallot tuntuvat näkyvän kilometrien päähän. Kevät on jollain tavalla raakaa aikaa. Aurinko paljastaa kaiken ja vihreys ei peitä vielä mitään. Kaupunkia ei pääsee pakoon eikä minnekään voi piiloutua. Laaja kuva voi olla lohduton, mutta jos katsoo lähelle ja oikein tarkkaan, näkee ne kesän pienet alut. Kevät on täällä. Melkein näkymättömissä, lähes salakavalasti luonto valmistautuu kesän päänäytökseen.

Kesän kukkaloistoa odotellessa näyttävät lehtien aukeavat silmut aukeavilta kukkia. Lehdet ovat vihreitä ja vihreän hallitessa maisemaa, jäävät ne usein niukalle huomiolle. Tavallinen, tylsä, pitkäaikainen, itsestäänselvä tai varma ei pääsee aina kukkimaan huomion keskipisteessä vaan jää usein taustan seinäruusuksi. Vihreitä lehtiä on vaan niin paljon enemmän ja ne ” kukkivat” läpi kesän. Nytkin kirkuvan keltaiset narsissit varastavat estradin itselleen. Harvinainen, uniikki, yksilöllinen, lyhytkestoinen, eksoottinen tai huomiota herättävä kerää ihailua. Onhan se kukan tehtäväkin. Kesän kukkiva kukka herättää juhlimaan ja palvomaan elämän hetkellisyyttä kun taas herkkä nuppu tai silmu saa näkemään elämän haavoittuvaisuuden. Mittasuhteet ovat tärkeitä. Metsä täytyy nähdä puilta ja toisin päin.

Kaupungin harmaan arjen, asfaltin, betonin ja kiven keskellä ei välttämättä kaikessa kiireessä samoillessa näe tai halua nähdä kuin metrin eteensä. Ympäristöön tottuu ja ahtauden tunne saa kaipaamaan pakoa todellisuudesta. Joskus on pakko päästä ulos rauhoittumaan, kun seinät kaatuvat päälle. Sopivaa kohdetta saattaa olla välillä vaikea löytää, jos olotila ei ole otollinen Töölönlahden ympäriajoihin jonossa tai parijonossa, omilla kaistoilla, odotellen ohitusvuoroa. Kuitenkin tällaisia piilopaikkoja, jopa salaisia puutarhoja, voi löytyä yllättävänkin läheltä. Nämä välillä villiintyneet, eriskummalliset nurkkaukset, piilossa tai jopa paraatipaikalla olevat nähtävyydet, saavat ne kerran huomionsa varastaneena ja ansainneena pään kääntymään puoleensa yhä uudelleen ja uudelleen. Välillä kaupunki järjestää hauskan yllätyksen, joka vie ajatuksen pois arjen ankeudesta. Joku on voinut koristella Vappuhuiskalla narsissipenkkiä ja löytyiväthän ne Äitienpäivävalkovuokotkin kotinurkilta!






















Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s