Pitkästä aikaa

Eipä ole sitten tullut kirjoiteltua tänne toviin. (Tämäkin kirjoutus on hivenen myöhässä :)!)Syitä on monia, mutta kaikki alkoi Airamin termospullosta, joka viime kesänä hajosi kassiini pyörämatkalla palstalle. Iniväärijuomat valuivat digikameraan tehden siitä entisen, ja vasta talvella sain hankittua uuden tilalle.

Paljon on tapahtunut ja sittenkään ei niin paljon. Paljon on myös unohtunut :).

Kuumimmat palstauutiset koskevat varmasti talvivalkosipuleita, jotka neiti R pelasti viisaudellaan( meinasi jäädä sipulit liian pitkäksi maahan) ja joita söimme vielä viime joulukuussa, eli kaiken kaikkiaan onnistunut kokeilu! Tämän vuoden sadon onnistuminen on ainakin puoliksi puolison harteilla, koska istutusajankohtana sairastin ja istutus jäi siten hänen kontolleen. Hyvältä kuitenkin vaikuttaa.

Kohokohtiin kuulunee myös se, että olkikate toimii! Tänäkin vuonna oljen tilaaminen oli kommervenkkistä, mutta onneksi lopulta onnistui! Viime vuoden kokeellisen kate- ja sekaviljelyn ansiosta maa on Kesänihanalla paikoittain niin kosteaa ja mureaa, että voikukan voi vetää siitä juurineen irti noin vain. En voi uskoa todeksi, mutta näin on. Kokeelliset kokeilut siis jatkuvat.

Kuumimpiin epäkohokohtiin kuuluu kameran hajoamisen lisäksi varmasti se, että murea maa oli houkutellut vesimyyriä napostelemaan kukkasipuleita, mustajuurta sekä maa-artisokkia:(. Paahteisin penkki ei ole kovin murea, mutta toisaalta siellä ei ole myyrätkään jaksaneet myllertää. Neiti R kertoo möyhivänsä porkkanoillensakin vain tarvittavasti, ei yhtään enempää, jotta myyrät eivät vaivaituisi liian pehmeille maille. Asioita ei pidä tehdä niille turhan helpoiksi. Kovassa maassa piilee hyviäkin ominaisuuksia. Pitää olla ovela. Tänä kesänä kokeilen porkkanan viljelyäkin ensimmäistä kertaa ensimmäisen Kesänihanavuoden kokeilun epäonnistumisen jälkeen. Saas nähdä…

Kuulemma poppakonstit eivät aina toimi, mutta narsisseja, sipuleita, valkosipulia täytyisi laittaa kasvamaan tilkun( ainakin hyötykasvipuolen) kaikille reunoille. Ukkolaukkojen seassa kasvavat tulppaanin sipulit oli ainakin jätetty rauhaan, eikä ruohosipulireunuksenkaan luota löytynyt salaperäisiä onkaloita. Kokeilemisen arvoista luulisin.

En tiedä kuinka aktiivinen tulen olemaan jatkossa kirjoitusteni kanssa, kun masu kasvaa uutta elämää, herra H vie huomiota, sekä remontti ja muutto edessä vielä kesällä. Kuvauskin on jäänyt vähälle, melkein uholaan, kun oli jo tottunut digikameraan ja sitten pitikin palata filkkaan ja nyt kuvausrutiini ei ole enää oikein hallussa, MUTTA muutosta ja elämän muutoksista huolimatta Kesänihana, kasvien ja luonnon tutkiminen sekä Pieni puutarha jatkavat ainakin pienimuotoisesti eloaan :). Pyörämatka tilkulle tulee jopa hiukan lyhenemään ja intoahan löytyy!

Pientä pikkuruista miniä snadia peukaloista( ja peukalohan on sormista tuhdein) päivitystä tiedossa siis! om

Ihme kasvimaa

Koska aiempi postaus oli pari viikkoa myöhässä,  niin tässä heti lisäksi viikon vanhat kasvimaakuvat. Kukat ihastuttavat niin paljon, että tässä niitä joka kulmasta katsottuna kun en osannut valita kauniimpia. Tiibettiläiset rukousliputkin on taas ripustettu. Olkaa hyvä!

Huraa rento Ihana!

Tänä vuonna olen Keaänihanan suhteen tyytyväisempi kuin koskaan ennen. Tämä johtunee paljolti siitä, että olen rajoittanut itseäni. En ole ottanut liikaa paineita kaiken tekemisestä vaan yrittänyt realisoida ajankäyttöäni. Tämä tarkoittaa välillä silmien sulkemista, hommien lykkäämistä viime tinkaan tai valikoivan muistin luovaa käyttöä. Lapsen kanssa kun ei kaikkea pysty tai ehdi tehdä. Tilkku jää kakkoseksi. Tämäkin teksti piti postata jo pari viikkoa sitten.:)Paljon on myös opittu matkan varelta ja oppi antaa mahdollisuuden suunnitella niin että suunnitelmat toimivatkin. Onnistumisen ilo on helpompi saavuttaa.

Pitkään unelmoimani olkikate on yksi tämän kesän hiteistä. Se todella toimii! Kosteus pysyy maassa pidempään ja savimaani ei kovetu asfaltiksi ja kitkeminen on helpompaa. Kitkemistä riittäisi ikuisuuksiin, mutta kuitenkin sitä tuntuu olevan aina hiukan vähemmän. Olkikate on myös kaunista ja Kesänihanalta poistuessani en kanna kiloa savea kengänpohjissani.

Toinen unelmanikin on ainakin osittain toteunut tai toteutumassa, elikä tilkkua ympäröivät kukkapenkit alkavat toimia. Vielä on siellä täällä tilaa kasveille, mikä sinänsä on kivaa, koska voi miettiä mitä kivaa vielä keksisi. Toisaalta taas aukot houkuttelevat rikkoja.

Joka tapauksessa kukkapenkit yllättävät, koska kukat kukkivat hiukan eri aikaan eri vuosina ja yhdistelmät muuttuvat. Tuo kukkimisajan miettiminen onkin haastavaa. Istutukseni alkavat muistuttaa sellaisia kuin joskus ajattelinkin. Ne ovat villihköjä ja kukkalaadut ovat sekoittuneet ja ne toistuvat. Tämä johtuu myös siitä, että leviäviä kasveja kuten Palavarakkautta, Vuorikaunokkia, Vuohenkelloa olisi ahdistavaa kitkeä… Onneksi palstanaapureille voi antaa ja heiltä saada kasveja. Nämä kasvit ovat myös palstan “alkuperäiskasveja” ja niitä jakamalla olen saanut reunakukkapenkkeihin täytettä.

Luonnonkasveista jätän usein myös Apilan, Ojakärsämön ja Pähkämön usein rauhaan. Runsaasti leviävä Päivänkakkara on kyllä alkanut saada kyytiä kun sitä ilmestyy koko ajan joka paikkaan.

Olen näköjään pienikukkaisten kasvien ystävä ja tänä vuonna istutuksia katsellessani kaipaisin muutamia isompikukkaisia kasveja antamaan kontrastia. Hmm. Saas nähdä. Päivänhatut ovat aina kiinnostaneet ja olenkin yrittänyt niitä kasvattaa, mutta onnistumatta…Unelmoin niistä!

Odotusten madaltaminen on antanut tänä vuonna mahdollisuuden nauttia ja iloita enemmän tilkun tunnelmasta ja kaikista aiempien vuosien opeista. Enää ei tarvitse tehdä vaikeimman kautta kun maa ja siinä viihtyvät kasvit tulevat hetki hetkeltä tutuimmaksi. Kesänihana palkitsee kaiken vaivannäön. Kiitos siitä!

Kuinkas sitten kävikään

Aika on kulunut nopeasti. Mitä kaikkea ja paljon kasvimaahan liittyvää onkaan tähän mennessä tapahtunut? Tässä liuta kuvia matkan varrelta. 🙂

Ensimmäiset istutukset, Salaatit, Mustajuuri, Persilja, Mangoldi ja Vihersipuli on kylvetty. Tulppaanit ja Lemmikit kukkivat.

Tässä taimia ikkunalaudalla. Kaikki eivät päässeet kuviin. Tässä Tuoksuherneet, Iisopit ja Kreikanmeirami , jotka yhä odottavat pääsyään Kesänihanalle.

Punaviinimarja kukkii. Illakko puhkeamassa kukkaan. Sitruunatimjami on voimissaan ja Tulppaanit jatkavat kukkimistaan.

Sininen hetki.

Tässä vaiheessa kaikki istutukset on tehty lukuunottamatta Tuoksuherneitä, Iisoppia ja Kreikanmeiramia. Osa esikasvatetuista taimista sai iskua pyörämatkalla ja menehtyivät. Maissin taimet jyräytyivät Herra H:n pikkuruisten jalkojen alle. Selviytyjiäkin on.

Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä ihanat oljet! Näistä puhuttiin, niitä etsittiin ja löydettiin, iloittiin, mutta odotettiinkin turhaan kunnes odotus olikin oikea ja niin ilokin. Ai että. Nyt lyyli on onnellinen! Ei vain näytä hyvältä vaan myös tekee hyvää! PS. Tämä reissu tilkulla oli ensimmäinen, joka sisälsi suorittamisen lisäksi fiilistelyäkin. Avot.

Kesä alkaa Helenan puutarhassa herkin sävyin

Olimme ensimmäistä kertaa mökillä. Kesäkuu alkoi upeassa säässä. Tulppaanit olivat nähneet parhaat päivänsä ja Syreenit olivat jo menossa, mutta Koivumäellä oli kaunista ja kukat kukkivat herkkinä sinipunaisissa ja pastelleissa asuissaan. Syreenien aikaan ei mökillä ole oltukaan toviin. Mumselin, poikani isomummon 80-vuotispäivän kunniaksi taannoin istutettu koristeomenapuu kukki ensimmäistä kertaa, mutta hätkähdyttävimpinä kukkivat lukuisat Lemmikkilammet tai -meret, joissa keijut varmasti sukeltelevat iltaisin. Myös joskus taskunpohjaltani löytyneistä mystisistä Kärhön siemenistä kasvatettu taimi oli saanut 2 kukkaa, valkoisen ja sinisen. Mystistä! Lukuisat nuput ja lehtiruusukkeet sekä lupailivat kukkaloistoa talven tuloon asti. Upeaa. Tässä Helenan puutarhan kesän alun kohokohtia.

Keväthuumaa

Pari kertaa on tultu pyörähdettyä palstalta. Ihmetyttää kun hommaa on paljon, niin silti sitä parissa tunnissa ehtii kuitenkin jo aika lailla. Se on mahtavaa! Uusi aita on hieno ja uusi “järjestys” alkaa pikku hiljaa järjestymään. Vanhasta aidasta täytyy hankkiutua eroon ja jotta kompostilaatikon voi siirtää, täytyy se ensin tyhjentää. Vaikka enää puolillaan niin silti liian raskas siirrettäväksi. Yksi asia vaatii toista ja aivotkin jotutuvat työhön pähkäilemään, että missä järjestyksesä mitäkin kannattaa tehdä.

Yhä tuntuu että ikuisesti olisi tehtävä uusiksi kukkapenkkejä ja kääntää maata perusteellisemmin iänikuisen Vuohenputken, Rönsyleinikin ja Peltotatarin positiivisesti sanottuna poistamiseksi, realistisesti sanottuna vähentämiseksi… Paljon askelia on otettu oikeaan suuntaan ja maan kanssa painiminen on lopulta hauskaa, koska tulokset näkyvät lopulta, mutta vasta lopulta. Pitää olla positiivinen ja kärsivällinen mieli, koska koskaan ei ole valmista. Mikä sitten onkaan loppu kun nythän tää vasta alkaa ja koskaan ei ole valmista.

Eilen katsoin siemenlaatikkoon ja olin autuaasti unohtanut, että olihan näitä istutettavia jo toukokuulle ja joistain oli jo esi-istutusaika kulunut umpeen. Ei haittaa. Tänään möyhin ja harasin maata. Sirottelin lannoitetta ja siemeniä ja lisää siemeniä ensi kerralla. Kitkettyäkin tuli, taas. Valkosipulit voi hienosti ja kaikennäköistä suunniteltua ja suunnittelematonta vihreää pukkaa esiin ja kitkemistäkin riittää koko kesälle!:)

Lumet suli kevät tuli

Tulipa käännyttyä palstalla ensimmäistä kertaa. Krookukset olivat kukassa ja muutenkin näytti ihan hyvältä. Lumi oli lytistänyt aidan, mutta uusi on jo hankittu. Hommaa piisaa, mutta kyllä se siitä. Ainakin viime vuonna kasvattamani neilikan taimet näyttivät hyviltä, osa yrteistä oli talvehtinut, kärppä ei ollut pitänyt kotia työkalulaatikossa ja mikä parasta, etanoita ei vielä näkynyt! Valkosipulitkin olivat 90% kasvaneet sekä Mooseksenpalavapensaan siemenet itäneet! Aika ihanaa. Tästä se alkaa!